Raskaus on edennyt odotetulla tavalla ja kaikki on sujunut hyvin. Nyt mennään jo toisen kolmanneksen loppupuolella, joten ajattelin jakaa tuntemuksia raskauden alkuvaiheista. Tuntuu oudolta olla kirjoittamassa tästä blogiin, koska niin pitkään postaukset ovat pyörineet lapsettomuuden ympärillä. Tiedän että lapsettomuus tulee aina olemaan osa elämääni, vaikka saisimmekin perheeseemme yhden tai useamman lapsen. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, ymmärrän hyvin jos tämän postauksen lukeminen on vaikeaa niille, jotka ovat seuranneet matkaamme näinä vuosina ja ovat olleet samassa elämäntilanteessa.
Olen jakanut postauksen erillisiin osioihin viikkojen ja sitä mukaa tulleiden oireiden mukaisesti. Loppuun vastasin lyhyesti vielä Instagramin kautta jokin aika sitten laitettuihin kysymyksiin. Toivottavasti kokonaisuus on helppolukuinen ja ymmärrettävä.
Viikot 1-5
Niille jotka eivät sitä tiedä, raskausviikot lasketaan edellisten kuukautisten alkamispäivästä lähtien eikä positiivisesta raskaustestistä kuten voisi luulla. Näin ollen saimme tietää olevamme raskaana vasta raskausviikolla 4. Niin kuin jo edellisessä postauksessa kerroin, saimme tietää raskaudesta naistenklinikan päivystyksessä, koska ensimmäisinä raskausviikkoina sairastin hyperstimulaatio-oireyhtymää. OHSS teki oloni pahoinvoivaksi, kipeäksi ja turvonneeksi. Olin sairaslomalla raskausviikot 4-5, koska olo oli niin tukala. Elimme puolisoni kanssa raskauskuplassa, koska emme alkuun kertoneet raskaudesta kenellekään. Olimme yhtä aikaa todella onnellisia ja silti todella varovaisia uutisen suhteen.
Viikot 6-10
Ensimmäiset raskausoireet alkoivat vähitellen hyperstimulaation väistyessä viikolla 6. Pahoinvointi oli alkanut oikeastaan jo munasolupunktiosta asti, mutta sen muuttuessa raskauspahoinvoinniksi huomasin selkeän eron. Satunnaiset ruoat tekivät minut pahoinvoivaksi ja samoin nälän tunne. Juhannuksen aikaan raskausviikon 6 loppupuolella minun täytyi jo varautua pitämään välipaloja jatkuvasti käden ulottuvilla, että en voisi pahoin. En kuitenkaan silloin vielä aavistunut miten pahaksi pahoinvointi saattaisi yltyä.
Päällimmäinen tunne näillä ensimmäisillä viikoilla oli kuitenkin jatkuva ahdistus ja pelko. Pelkäsin vessassa käymistä, koska odotin joka kerta näkeväni verta. Saimme hieman helpotusta ahdistukseen raskausviikolla 7, kun kävimme lapsettomuuspoliklinikalla Tilkassa vauvan ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa. Siellä pääsimme näkemään vauvan sydämenlyönnit ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen neuvola meillä oli viikolla 9 ja yritin siellä kertoa avoimesti ahdistuksen tunteesta. En kokenut tulleeni kuulluksi, koska terveydenhoitaja ei tuntunut ottavan kertomaani vakavasti. Käynnin lopuksi tuntui, että en saanut sieltä mitään työkaluja pahoinvoinnin ja ahdistuksen kanssa selviämiseen. Päädyimme nopeasti sen jälkeen pyytämään vaihtoa toiselle hoitajalle, mikä oli lopulta juuri oikea päätös meille.
Yksi ensimmäisistä raskausoireista oli myös väsymys. Otin lähes joka päivä päiväunet, jotta jaksaisin normaalisti. Huomasin että väsymys aiheutti myös huimausta ja välillä oli vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Näiden oireiden lisäksi ensimmäisinä viikkoina koin vihlontaa hampaissa, tunteiden heittelyä laidasta laitaan, hengästyneisyyttä, alavatsakipuja kohdun alkaessa kasvaa sekä jatkuvaa pissaamisen tarvetta.
Pahoinvointi, väsymys ja ahdistus yhdistettynä todella täysiin työviikkoihin oli erittäin rankkaa ja lopulta päädyin työterveyslääkärille hakemaan sairauslomaa. Minulle myönnettiinkin arjen keventämiseksi osa-aikainen sairausloma viikoille 10-11, jonka avulla työtunnit vähenivät ja arkea oli helpompi jaksaa.
Viikot 10-13
Verikokeen tuloksesta kävi ilmi alhaiset rauta-arvot, joten aloin syömään rautalisää raskausviikosta 10 alkaen. Se selitti osittain myös jatkuvaa väsymystä, vaikka se onkin itsessään myös normaali oire raskauden aikana. Olimme jo heti raskauden alkaessa vaihtaneet foolihappolisän raskausajan monivitamiiniin sekä hankkineet minulle kalsiumtabletteja, koska en käytä maitotuotteita säännöllisesti. Tästä saakka olen syönyt päivittäin näitä kolmea ylläpitääkseni raskauden vaatimaa tasoa.
Raskauspahoinvointi oli pahimmillaan viikolla 11. En pystynyt syömään juuri mitään ja päivällisetkin jäivät muutamaan haarukalliseen tai lusikalliseen kunnes tuli yököttävä olo. Pahoinvointi kesti pahimmillaan viikot 7-13 ja sen aikana elin pääasiassa hedelmillä ja marjoilla. Normaalisti olen todella perso herkuille, mutta kaikki sokerinen oli pannassa näiden viikkojen aikana. Ruokavalioni koostui mansikoista (joita söin ihan hullun määrän päivässä), tuorekurkusta, viinirypäleistä, välipalasmoothieista, suolakekseistä ja hapankorpusta. Voin sanoa että muuta en juuri syönytkään. Onnekseni ja ihmeekseni en oksentanut kertaakaan kunnolla. Muutaman kerran oksensin kyllä vähän suuhuni. Yäk.
Kehoni oli muuttunut pysyvästi jo IVF-hoidon jälkeen. Silloin turposin vatsan kohdalta jo ihan valtavasti ja elimistööni oli kertynyt ylimääräistä nestettä parin kilon verran. OHSS pahensi turvotusta ja ajoittain näytin todella raskaanaolevalta, vaikka en itse edes tiennyt vielä olevani raskaana. Ensimmäisinä raskausviikkoina turvotus kuitenkin laski, mutta viikolle 13 mennessä en mahtunut enää mihinkään alaosaan, jossa ei ollut kuminauhaa. Uusia rintaliivejä kävin ostamassa jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, koska halusin vaihtaa kaarituettomiin, jotka eivät puristaisi niin pahasti. Onneksi silloin oli vielä lämmin ja oli helppo elää väljissä mekoissa, jotka eivät puristaneet mistään.
Jäin kesälomalle raskausviikolla 12 ja pääsimme käymään Lohjan sairaalassa varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa, jossa tarkasteltiin lähemmin mm. vauvan kokoa ja rakennetta sekä istukan sijaintia. Normaalisti tämä on raskauden ensimmäinen ultraäänitutkimus, mutta me olimme jo ehtineet käydä Tilkassa IVF-hoitojen jälkeisessä ultrassa viikolla 7. Tässä vaiheessa vauva näytti kuitenkin jo ihan oikealta vauvalta ja hetki oli merkityksellinen monella tavalla. Saimme kuulla että vauva on terve eikä ultrassa havaittu minkäänlaisia poikkeavuuksia. Heti siitä hetkestä alkaen kun näin ruudulta pienen vauvamme aloin itkeä eikä siitä meinannut tulla loppua. Se taisi olla ensimmäinen kerta kun oikeasti sisäistin sen, että tästä raskaudesta voisikin saada toivotun lopputuloksen. Sisälle rakentamani pato murtui ja itkin vihdoin pois kaikki ne lapsettomuuden aiheuttamat kivut ja pelot. Olo oli sen jälkeen niin onnellinen ja kevyt.
Kerroimme kesäloman aikana raskausuutisesta myös kaikille sukulaisille, joita emme olleet ehtineet tavata kasvotusten ja viikolla 14 jaoimme uutisen somessa lopuille ystäville ja läheisille. Pidimme salaisuuden hieman alunperin aiottua pidempään, koska halusimme varmistaa että raskaus oli lähtenyt etenemään normaalisti. Kiitos kaikille, jotka lähettivät onnitteluja tai muuten iloitsivat meidän puolestamme!
Kysymyksiä ja vastauksia!
K: Milloin on teidän laskettu aika?
Helmikuun 2025 alussa. Tarkkaa päivämäärää en tarkoituksella halua kertoa eikä se ole välttämättä olennaistakaan, koska vauva kuitenkin tulee maailmaan sitten kun on valmis.
K: Tiedättekö kumpi tulee, tyttö vai poika? Haluatteko tietää?
Meille sukupuolella on 0% merkitystä, mutta halusimme tietää, koska sekin on osa tätä vauvamatkaa. Pyysimme rakenneultrassa raskausviikolla 20 kätilöä kirjoittamaan sukupuolen paperille, jotta saisimme sitä kautta tietää omalla aikataulullamme ja omassa rauhassa. Kyllä me nyt jo tiedämme kumpi sieltä tulee, mutta en paljasta sitä ihan vielä.
K: Onko raskauden aikana ollut erikoisia mielitekoja?
Tätä kysyttiin paljon, mutta voin sanoa että en osaa nimetä yhtäkään asiaa, joka olisi selkeästi noussut yli muiden. Lähes koko ensimmäinen kolmannes meni pahoinvoinnin kourissa ja sen jälkeenkin ruokahalu palautui todella hitaasti. Mansikoita söin ihan mielettömän paljon, mutta niistä olen kyllä aina tykännyt. Toisella kolmanneksella sokerihimot palasivat ja tuoreet suklaapikkuleivät olivat pari viikkoa koko ajan mielessä. Mielitekoja tulee aina välillä, mutta niinhän niitä tulee ihan kaikille.
K: Miltä Samusta tuntuu ajatus raskaudesta ja isäksi tulemisesta?
Näin hän vastasi: ”Raskaus on muuttanut arkea huomattavasti, mutta loppujen lopuksi ei niin paljon kuin pelkäsin. Tässä vaiheessa koen tärkeänä olla tukena kaikessa, mitä raskaus tuo tullessaan. Herkistyn helposti kun ajattelen tulevaa vauvaa ja isyyttä. Odotan innolla ja jännitän kovasti miten tulen pärjäämään vauvan hoitamisessa ja kasvattamisessa.”
K: Missä sairaalassa/miten haluat synnyttää? Ajatuksia synnytyksestä?
Tätä kysyttiin jo tosi varhaisessa vaiheessa, kun en ollut vielä suonut ajatustakaan asialle. Totta puhuen en vieläkään tässä toisen kolmanneksen loppuvaiheessa osaa sanoa yhtään sen paremmin. Synnytyskokemuksia on niin monenlaisia eivätkä ne kuulemani mukaan pohjaudu siihen missä tai miten synnyttää vaan ennemmin siihen, kuinka synnytykseen on valmistauduttu etukäteen ja ketä on avustamassa synnytyksessä. Eli vastata tähän vain sen verran, että alusta saakka en ole jännittänyt synnytystä ollenkaan vaikka olenkin aina pelännyt gynekologisia tutkimuksia. Saa nähdä muuttuuko tilanne kun synnytys lähestyy.
K: Oletteko jo ostaneet tarvikkeita vauvalle?
Meni melko pitkään ennen kuin innostuin vauvanvaatteiden tai -tarvikkeiden ostamisesta. Koska pelkäsin vauvan menettämistä ihan suunnattomasti, en halunnut ostaa mitään ennen kuin olo oli turvallinen. Rakenneultran jälkeen viikolla 20 teimme ensimmäiset hankinnat ja siitä eteenpäin olemme ostaneet vähitellen pääasiassa vaatteita, mutta myös muuta pientä. Isot hankinnat vaativat vähän enemmän harkintaa ja pyrimme hankkimaan ne joko käytettynä tai tulevista black friday -tarjouksista.
K: Joko teillä on ajatuksia nimen suhteen?
Meillä on ollut nimilista meidän suosikeista jo monta vuotta, mutta kyllä me jo ensimmäisen kolmanneksen aikana aloimme sitä tosissaan käymään läpi. Toisella kolmanneksella kun saimme kuulla vauvan sukupuolen teimme jo alustavia päätöksiä, mutta mitään ei lyöty lukkoon. Luulen että joudumme kuitenkin odottamaan ihan vauvan syntymään asti, että osaamme olla ihan varmoja, että nimi sopii.
Tässä siis ensimmäinen kolmannes ja teitä askarruttavat kysymykset pienessä paketissa. Laittakaa toki kommentteihin tai viestillä vielä kysymyksiä jos jäi jokin mietityttämään. Pyrin kirjoittamaan tänne mahdollisimman pian kokemuksia myös toisesta kolmanneksesta. Mukavaa loppusyksyä ja lähestyvää joulun odotusta kaikille!
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 