On kulunut jo kaksi vuotta siitä, kun aloimme yrittämään lasta. On hassua huomata, miten lapsettomuudesta on tullut vähitellen osa minua. En haluaisi sen määrittelevän itseäni, mutta toisaalta huomaan, että sen ansiosta minusta on tullut avoimempi ja itsevarmempi. Pääsin yli yhdestä suurimmista peloistani, piikeistä, ja olen ottanut sen suurena voittona, vaikka se ei varsinaisesti viekään meitä lähemmäs omaa pienokaista. Olen käynyt kuluneen vuoden sisällä niin monta kertaa verikokeessa, että edes kahden käden sormet eivät riitä laskemaan niitä. Ja tässä kohtaa meidän lapsettomuusmatkaamme tiedän, että lisää on vielä tulossa.
Avainsana: lapsettomuus
Lapsettomuus osa 2
Ja niin koitti päivä 517... Kesä alkaa olla ohi ja se tarkoittaa myös sitä, että meidän lapsettomuushoidot vihdoin etenee. Mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut muutamaa verikoetta lukuunottamatta, mutta pieniä askelia on otettu eteenpäin. Kertaan lyhyesti tutkimukset mitä minulle on tehty ja mitä edellisellä lääkärikäynnillä puhuttiin. Sitten keskityn enemmän omiin tuntemuksiin lapsettomuuden taustalla.
Lapsettomuus osa 1
Tuntuu oudolta kirjoittaa tätä blogitekstiä vihdoin tänne blogiin. Mutta koska huomenna on äitienpäivä ja tunteet ovat pinnassa, päätin että on aika jakaa omia kokemuksiani "äitiydestä". Saimme tiedon, että viime viikolla lähetteemme on hyväksytty naistentautien klinikalle. Kärsimme siis virallisesti tahattomasta lapsettomuudesta. Minusta tuntuu, että itse olen hyväksynyt sen jo kauan sitten kun huomasin, että oma elimistöni ei toimi niinkuin sen pitäisi, jotta voisimme saada lapsia. Silti on jollain tapaa masentavaa ja surullista, kun joku ulkopuolinen toteaa sen ääneen.
futuremrsw.com 