Hei kaikki täältä pesänrakennuskaaoksen keskeltä! Nyt ollaan jo muutaman viikon päässä lasketusta ajasta ja äitiyslomaakin on ehtinyt mennä jo reilut kaksi viikkoa. Raskausaika on sujunut kipuja ja satunnaisia epämukavia, mutta onneksi normaaleja raskausoireita lukuunottamatta hienosti. Tällä viikolla saadaan monta pitkään roikkunutta asiaa päätökseen vauvanhuoneen ja -hankintojen osalta, joten vähitellen alkaa tuntua että olemme valmiita vauvan tuloon. Mutta palataan nyt tässä postauksessa vielä toiseen raskauskolmannekseen ja senaikaisiin kuulumisiin.
Viikot 14-18
Heti toisen kolmanneksen alussa julkaisimme somessa meidän vauvauutisen. En ollut varautunut siihen miten paljon ihania viestejä ja kommentteja saisimme ja miten iloisia tutut ja ihan tuntemattomatkin olisivat meidän puolestamme. Iso kiitos kaikille onnitteluista! Uutisen jakaminen tuntui vihdoin helpottavan stressiä ja jännitystä. Samaan aikaan laitoimme meidän kerrostaloasuntomme myyntiin ja aloimme tosissamme etsiä uutta kämppää, jossa vauvallakin olisi oma huone.
Ihan toisen kolmanneksen alussa olin myös rakkaan ystäväni kanssa ulkomaanmatkalla Rodoksella viikon. Olimme varanneet matkan jo ennen IVF-hoitoja ja uskoin vahvasti että selviäisin matkasta ihan hyvin mikäli hoitojakso saisi onnellisen lopun. Ja hyvinhän se menikin. Ehdimme tehdä paljon, mutta molemmat kaipasivat hieman rennompaa tahtia ja paljon makoilua uima-altaalla, joten reissu oli oikein nautinnollinen. Ainoa asia mistä kärsin oli yhä jatkuva raskauspahoinvointi. Se jatkui vielä noin viikon reissun jälkeen erityisesti aamuisin ja iltapäivisin. Rodoksella haasteita syömisen suhteen aiheutti erityisesti aamuisin se, kun mitään ei tehnyt mieli, mutta oli pakko syödä.
Parhaiten pahoinvointia helpotti kaikki raikas ja kirpeä, joten söin pääasiassa hedelmiä, mehuja ja kirpeitä karkkeja. Kun pahoinvointi alkoi reissun jälkeen hälvetä, mikään ruoka ei alkuun maistunut miltään. Se oli lopulta helpotus, koska sain kunnolla ruokaa elimistöön ilman sitä oksettavaa oloa. Painoni oli ehtinyt jo tippua muutaman kilon vähäisen syömisen vuoksi, mikä on normaalia, mutta ei tietenkään toivottavaa.
Reissun jälkeen vauvamasu alkoi kasvaa huomattavasti ja sen mukana tuli vaatekriisi, kun mikään ei mahtunut päälle. Erityisesti päänvaivaa tuotti se, kun palasin kesälomalta takaisin töihin enkä voinut enää käyttää vain kesämekkoja ja collegehousuja. Muuten töissä oli paljon helpompi olla kuin ensimmäisellä kolmanneksella. Nukuin kuitenkin huonommin, koska ramppasin öisin yhä tiheämmin vessassa ja heräsin usein yläselän kipuun. Yläselän kivut ovat vaivanneet koko raskauden ajan ja suurin yksittäinen syy sille on rintojen kasvu. Huomasin jo aikaisin että omat rintaliivini eivät mahtuneet enää päälle vaan oli pakko hankkia uusia.
Viikolla 17 tunsin ensimmäiset potkut vatsassa! Kävimme neuvolassa samalla viikolla ja sanoin terveydenhoitajalle että en ole tuntenut vielä mitään potkuja tai liikkeitä muistuttavaa, mutta vain pari päivää myöhemmin tunsin ihan selvät potkut parina iltana. Siitä pari viikkoa eteenpäin huomasin, että vauva innostui potkimaan tulisesta ruoasta ja sokerisista herkuista. Viikolta 20 eteenpäin vauva onkin liikkunut masussa joka päivä. Tunne on edelleen joka kerta yhtä ihanan erityinen ja raskauden päätteeksi jään varmasti kaipaamaan sitä.
Viikot 19-22
Viikolla 19 huomasin töissä, että vatsalihakset alkoivat krampata rasituksesta. Erityisesti 8-tuntisina työpäivinä kun jouduin seisomaan koko ajan, ylävatsa tuli niin kipeäksi että oli pakko pitää ylimääräisiä taukoja että lihakset saivat levätä. Sen seurauksena työtehtäviä muokattiin niin, että saisin enemmän ajoittaisia mahdollisuuksia istumiselle ja tämän kautta kipu loppui vähitellen. Aloitin töissä tukivyön käytön kipujen seurauksena raskausviikolla 21. Samaan aikaan alkoi raskausaikani inhottavin oire eli kipu kyljessä, joka on kestänyt ihan tähän päivään asti.
Toinen erittäin inhottava raskausoire, joka alkoi toisella kolmanneksella, oli suonenveto. Niitä tuli parin viikon ajan melkein joka yö ja erityisesti pohkeessa. Noin kuukauteen en uskaltanut venytellä aamuisin tai heilutella varpaita, koska pelkäsin tuskallista kramppia pohkeessa tai jalkapohjan suonenvetoa. Tämä yhdistettynä yläselän ja kyljen kipuihin sekä tiheään pissaamisen tarpeeseen takasi sen, että en herännyt koskaan täysin levänneenä.
Olimme Samun kanssa matkalla Sveitsissä raskausviikolla 21-22, mikä oli näin jälkikäteen ajatellen kaikista ihanteellisin aika raskaudesta matkustaa. Kunhan muistin laittaa tukivyön joka aamu ja pitää riittävästi taukoja, ei tullut sen kummempia kipuja ja olo oli reipas. Suunnittelimme matkan etukäteen niin, että kävelyä tai seisoskelua tulisi mahdollisimman vähän. Tämä oli helppoa toteuttaa kun suuri osa matkasta meni alppijunilla matkustamiseen ja hyvissä ravintoloissa istuskeluun. Reissusta sain kuitenkin tuliaiseksi flunssan, mikä oli aika inhottavaa kaikkien muiden raskausoireiden lisäksi. Onneksi sitä kesti vain vajaan viikon eikä sen aikana ollut kuumetta tai mitään vakavampaa.
Kuten moni tietää, vauvan sukupuolen voi selvittää rakenneultrassa, joka meillä oli viikolla 20. Olimme pitkään keskustelleet Samun kanssa haluaisimmeko tietää sukupuolta ja kuinka haluaisimme saada sen selville. Itse olin melko vakuuttunut siitä, että en halunnut sen paljastuvan vielä ultrassa. Meille ei loppujen lopuksi ollut sukupuolella mitään väliä, joten halusimme alkuun sen olevan vain meidän kahden keskinen juttu. Olimme kuitenkin innoissamme mahdollisuudesta tietää vauvastamme lisää ja molemmista tuntui että vauvan sukupuoli tekisi vauvasta todellisemman tuntuisen meille. Siksi järjestimme itsellemme hauskan ja jännittävän kokemuksen vauvan sukupuolen selvittämiseksi.
Rakenneultraa edeltävänä päivänä menin itsekseni Stockmannille ja ehdotin juoneni lastenosastolla työskenteleville myyjille. Ostin lahjakortin 50 eurolle ja varasin lahjapakkaukseen suunnilleen sille summalle itseäni eli naissukupuolta edustavia vauvantarvikkeita. Samu tuli sitten käymään samassa myymälässä samana päivänä ja valitsi itseään edustavia tarvikkeita ja ne laitettiin samanlaiseen lahjalaatikkoon varauskaappiin. Ideana oli että seuraavana aamuna rakenneultrassa kätilö tutkisi sukupuolen ja kirjoittaisi sen paperille, jonka veisimme Stockmannille. Tässä kohtaa juttu meni jännittäväksi, koska oli todella suuri riski, että Stockmannin myyjät (jotka olivat eri myyjät kuin edellisenä päivänä) vahingossa pilaisivat yllätyksen paljastamalla meille jonkin yksityiskohdan.
Koko juonessa oli eräs hieman hankalampi yksityiskohta, mikä oli se, että Stockmannilta saa lastenvaatteita ja samassa kerroksessa toimii myös A-T Lastenturvan liike, josta saa tarvikkeita vauvoille. Nämä tuotteet pitää maksaa keskenään eri kassoille. Lisäksi haasteita toi se, että me emme halunneet tietää loppusummaa tai sitä, kuinka monta tuotetta kumpikin oli kummankin myymälän puolelta valinnut. Emme siis olleet ollenkaan tietoisia mitä toisen varaamassa paketissa oli. Homma sujui kuitenkin jopa odotettua paremmin. Rakenneultran jälkeen menimme myymälään, kerroimme kassalla tilanteen ja siellä oli myyjä jolle oli jo kerrottu meidän suunnitelmamme. Niimpä myyjä otti kirjekuoren jossa oli vauvan sukupuoli, sen perusteella kaapista toisen identtisistä laatikoista, meiltä lahjakortin ja veloitti sieltä jonkin summan Stockmannin kassalta. Sitten hän saattoi meidät laatikon kanssa A-T Lastenturvan puolelle ja veloitti lahjakortilta toisen summan samalla kun seisoimme sivussa. Kaikki viivakoodit ja kuitit laitettiin meille kirjekuoreen niin että laatikkoa ei tarvinnut edes avata kertaakaan kassalla.
Tärkein asia oli, että rakenneultrassa kaikki oli todella hyvin ja kätilö totesi että vauva on kaikinpuolin täydellinen ❤ Kotona sitten palasimme toiseksi tärkeimpään asiaan ja avasimme Stockmannin laatikon yhdessä. Sieltä paljastui, että meille tulee POIKAVAUVA!
Viikot 23-27
Viikolla 21 alkanut kylkikipu pahentui vähitellen niin, että menin lopulta taas kerran työterveyslääkärille. Sain alkuun sairauslomaa pari päivää, mutta koska kipu ei hellittänyt, soitin lääkäriin uudestaan viikolla 25. Olin jo huolissani jatkuvasti samassa kohdassa olevasta kylkikivusta ja sen vuoksi päädyin selaamaan internetin keskustelupalstoja. Se oli iso virhe. Tällä kertaa oli onni, että lääkäri vähätteli ongelmaani, koska se helpotti ihan turhaan luomiani kauhukuvia. Koska minun oli hankala olla töissä, keskustelimme osa-aikaissairausloman mahdollisuudesta. Päätin vielä sinnitellä pari viikkoa eteenpäin, koska minulla sattui olemaan hieman vähemmän työvuoroja ja lääkäri suositteli että yrittäisin jaksaa ainakin viimeiselle kolmannekselle asti. Valitettavasti oire todettiin kuitenkin lieväksi tulehdukseksi kyljen lihaksessa ja koska sitä ei voitu/kannattanut raskauden vuoksi hoitaa, sama vaiva on olemassa edelleen raskauden loppuvaiheessa.
Monena aamuna huomasin, että suupielet halkeilivat. Siihen ei auttanut oikein mikään ja tuntui että aina kun toinen parantui, niin toinen oli taas haljennut. Nopean googlettelun perusteella ei löytynyt mitään varmaa syytä, mutta muutaman kerran netissä mainittiin suupielten halkeilun olevan diabeteksen oire. Niimpä kun viikolla 26 koitti sokerirasitustestin aika, olin jo etukäteen vakuuttunut siitä, että minulla on raskausajan diabetes. Testi meni kyllä ihan mukavasti eikä ollut oikeastaan ollenkaan epämiellyttävä, vaikka usean verikokeen ottaminen samana aamuna olikin inhottavan tuntuista. Sain yllättyä positiivisesti, kun testin tulos oli todella hyvä eikä minulla todettu raskausdiabetesta.
Myöhemmin samalla viikolla koimme pelottavan hetken, kun illalla ulkona kävellessäni kompastuin jalkakiveykseen ja kaaduin maha edellä asfalttiin. Onneksi ehdin ottaa käsillä ja polvilla vastaan sen verran että maha sai vain kevyen osuman. Soitin heti naistenklinikan päivystykseen josta pyydettiin tulemaan paikan päälle. En ollut kaukana kotoa, joten Samun kanssa pääsimme nopeasti autolla keskustaan. Minut otettiin lyhyen odotuksen jälkeen sisään ja laitettiin kiinni KTG-laitteeseen, jolla seurattiin vauvan sykettä. Syke löytyi helposti ja oli rauhoittavan tasainen koko tunnin ajan kun sitä seurattiin. Onneksi kaatumisesta ei siis seurannut mitään vakavampaa kuin ruhjoutunut polvi.
Neuvolassa toisen kolmanneksen lopulla sain terveydenhoitajan suosituksesta kaksi rokotusta: influenssa- ja hinkuyskärokotuksen. Samalla tuli puheeksi viimeaikainen painonnousu, johon hänen mielestään pitäisi kiinnittää huomiota. Myönnän, että kun ruokahalu alkoi palautua, myös herkuttelu jatkui minulle normaaliin tapaan. Marraskuun puolivälissä joulukausi oli juuri alkamaisillaan ja tiesin, että konvehteja ja muita herkkuja tulisi olemaan hankala välttää. Painoa oli siis kertynyt raskauden alusta 9 kiloa kun raskautta oli takana noin 6-7 kuukautta.
Kokonaisuudessaan toinen raskauskolmannes ei tuntunut juurikaan helpommalta kuin ensimmäinen, vaikka monesti sanotaan että se on mukavaa aikaa olla raskaana. Henkisellä tasolla voin paljon paremmin, mutta haastavia fyysisiä oireita tuli roppakaupalla lisää. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että koko raskauden ajan vauva on voinut hyvin ja kehittynyt hyvää tahtia.
Palaan blogin ja viimeisen kolmanneksen pariin vasta vauvan synnyttyä, jotta pystyn paremmin kertomaan loppuraskauden vaiheista. Samalla haluan syventyä ja keskittyä tulevaan synnytykseen, jota odotan jo innolla. Jännittävää että seuraavan kerran minulla on pieni tuhisija vieressä kun kirjoitan blogia!
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 