Meidän vauva saapui maailmaan jo kuukausi sitten ja nyt jo tuntuu että raskaudesta on kulunut ikuisuus. Hassua miten aika menee vastasyntyneen kanssa yhtä aikaa todella hitaasti ja toisaalta ihan mielettömän nopeasti. Olen suunnitellut jakavani blogissa myös oman synnytyskertomukseni, koska olen itsekin tykännyt lukea muiden kokemuksia raskausaikana. Mennään tämän postauksen kanssa kuitenkin vielä vähän matkaa ajassa taaksepäin ja kerrataan tunnelmia ja oireita viimeiseltä raskauskolmannekselta.
Viikot 28-32
Viimeinen kolmannes alkoi ikävästi sillä, että tulin taas kerran kipeäksi. Olo oli todella tukala, vaikka minulla ei ollutkaan kuumetta. Kurkkukipu oli tuskallisen sitkeä ja inhottava oire, koska sitä ei voinut hoitaa raskauden aikana samoilla lääkkeillä kuin normaalisti ja sitä kesti jopa lähes kaksi viikkoa. Onneksi en tälläkään kertaa ollut kuumeessa vaan selvisin lievemmillä oireilla.
Raskausviikolla 29 oli Black Friday, jonka aikana hyödynsimme useita tarjouksia ja teimme paljon isoja hankintoja vauvalle. Ostimme turvakaukalon autoon, rintapumpun, vaipparoskiksen ja kehdon pienokaiselle. Lisäksi löysimme Tori.fi:stä käytettynä Cybexin lastenrattaat, jotka olivat todella hyvässä kunnossa. Tein myös siskoni kanssa viikonloppureissun Lontooseen shoppailemaan, mikä osoittautui todella menestyksekkääksi ja kivaksi matkaksi. Löysin Lontoosta niin paljon suloisia lastenvaatteita ja -tarvikkeita, että paluumatkalla jouduimme pelaamaan Tetristä matkalaukkujen kanssa, että saimme kaiken mahtumaan painorajoitusten mukaisesti. Reissun aikana ja sen jälkeen olin kylläkin hyvin väsynyt, koska kävelyä tuli melkoinen määrä muutamassa päivässä.
Samalla viikolla minulla alkoi vihdoin kauan odotettu osa-aikainen sairausloma. Toivoin sen tuovan helpotusta oikeassa kyljessä tuntuvaan pistävään kipuun, joka oli lääkärissä laitettu raskauden aiheuttaman rasituksen piikkiin. Lyhyemmät työpäivät mahdollistivat enemmän lepoa ja hetkellisesti kipu laantuikin. Pari viikkoa myöhemmin raskausvatsan paino oli kuitenkin lisääntynyt jo niin paljon, että kipu vaivasi joka ilta mennessäni nukkumaan vaikka päivisin vältinkin turhaa rasitusta. Jouduin syömään iltaisin särkylääkettä jotta saisin unta ja käyttämään tukivyötä aina kun seisoin vähänkään pidempään. Tämä inhottava ja kivulias oire jatkui aivan raskauden loppuun saakka.
Kunnon pesänrakennusvaihe alkoi joulukuun alussa noin viikolla 30, kun teimme lopullisen päätöksen ottaa asuntomme pois myynnistä. Halusimme riittävästi aikaa valmistautua vauvan tuloon ilman mahdollisen muuton aiheuttamaa stressiä. Meillä oli jo heti raskauden alusta ollut suunnitelmissa muuttaa työhuone osittain lastenhuoneeksi, mikäli päätyisimme jäämään nykyiseen asuntoomme. Aloitimme projektin käymällä asuntoa läpi huone kerrallaan ja karsimalla pois kaikki turha tavara. Saimme kasaan useamman laatikollisen kirpputorille vietävää tavaraa ja samalla myimme vanhoja huonekaluja vauvan huonekalujen tieltä. Projekti eteni parissa viikossa hyvin niin että joululomalle lähtiessämme jäljellä oli enää työhuoneen ja keittiön kaappien organisointi.
Raskausviikolla 32 jäin kokonaan pois töistä talviloman kautta äitiyslomalle. Oli todella outoa ajatella, että en pitkään aikaan tekisi töitä ollenkaan. Osittain se johtui siitä, että äitiysloman aloitus sijoittui juuri ennen joulua, mikä tuntui siltä kuin olisin vain jäämässä lyhyelle joululomalle. Ennen joulu- ja äitiyslomalle lähtöä kävimme neuvolassa ja siellä todettiin että hemoglobiinitasoni oli edelleen liian matala. Viikolta 27 eteenpäin olin lisännyt raudan annostusta ja vaihtanut toiseen valmisteeseen, mutta nyt sain ohjeeksi syödä rautalisää tupla-annoksen joka toinen päivä. Jos tämä ei auttaisi, minut laitettaisiin rautainfuusioon eli suonensisäiseen rautahoitoon tammikuussa. Onneksi loman jälkeen selvisi, että rauta-arvot olivat nousseet juuri sallitun rajoille ja infuusiolta vältyttiin.
Joulukuuhun mahtui myös paljon kivoja raskauteen liittyviä asioita. Aloitin raskausajan pilateskurssin Wario Mama’silla, minkä huomasin olevan todella hyvä tapa saada liikkuvuutta kehoon kipujen lomassa. Pilatesohjaaja osasi neuvoa hyviä venytysasentoja sekä lantionpohjaa vahvistavia liikkeitä. Lisäksi varasin odotusajan valokuvauksen raskausviikolle 32 ja kuvista tuli aivan upeita. Valokuvaajaksi valikoitui Laura Schneider, joka on todella taitava kuvaamaan erityisesti vastasyntyneitä. Hänen kuvaus- ja editointityylinsä on omaan makuuni juuri sopivan neutraali, pehmeä ja herkkä, joten halusin hänet ikuistamaan myös raskausvatsani. Kävimme tosiaan ottamassa myös newborn-kuvat vauvastamme ja saamme ne nähtäväksi ihan tässä lähipäivinä!
Viikot 33-36
Lähdimme Pohjois-Suomeen perheidemme luokse viettämään joulua ja maisemanvaihdos teki kyllä hyvää. Kotiin jäi kunnon kaaos, koska kaikki työhuoneen karsittavat tavarat oli levitelty kaapeista olohuoneen ja työhuoneen lattialle. Jatkoimme tavaroiden läpikäyntiä joululoman jälkeen ja samalla viimeistelimme työ-/lastenhuoneen sisustusta tilaamalla sinne pinnasängyn, vaihtopöydän ja kirjahyllyn. Näiden valinnan kanssa olimme jääneet pohtimaan turhan pitkään, joten tiesin että olisi suuri mahdollisuus että ne eivät ehtisi saapua ennen vauvan syntymää.
Automatkalla pohjoiseen sain ensimmäisen kerran turvotusta jalkoihin ja käsiin. Tämä hieman rasittava raskausoire vaivasi minua ihan raskauden loppuun saakka eikä hävinnyt täysin sen päätteeksikään. Erityisesti sormien turvotus oli inhottava, koska sormia oli vaikea koukistaa eikä mikään sormus mahtunut enää sormeen. Samoin osa kengistä tuli liian ahtaaksi käyttää jalkojen turvotuksen vuoksi. Samaan aikaan sain toisenkin uuden oireen, nimittäin levottomat jalat, jotka vaivasivat erityisesti iltaisin enkä millään malttanut makoilla aloillani sängyssä. Tunne oli vähän kummallinen vaikkakin onneksi suhteellisen harmiton.
Sain kokea mukavan yllätyksen, kun minulle järjestettiin vauvajuhlat eli baby showerit raskausviikolla 35. Tiesin kyllä juhlista jo etukäteen, koska olin pyytänyt hieman varoaikaa jotta voin suunnitella menoja ja laittautumista etukäteen. Olin tehnyt myös vieraslistan, jonka annoin Samulle jo hyvissä ajoin ennen joulua. Juhlat olivat todella ihanat ja oli mukavaa miten moni pääsi paikalle. Ystäväni olivat vuokranneet juhlatilan, jossa herkuttelimme, koristelimme muffinsseja, otimme paljon kuvia ja juttelimme vauvasta ja raskausajasta. Illan päätteeksi lähdimme vielä syömään ravintolaan ja kaksi rakasta ystävääni tulivat meille yökylään.
Viikot 37-41
Viimeiset viikot raskaana olivat toisaalta mukavia ja leppoisia, mutta toisaalta ei-niin-mukavia raskausoireita oli jo niin paljon, että olo oli käynyt tukalaksi. Vauvan paino ja vatsan koko lisääntyivät huomattavasti viimeisillä viikoilla. Jälkikäteen kun katson kuvia raskausmahasta, en silloin edes tajunnut miten iso se olikaan, vaikka olo olikin sen mukainen. Onneksi pari viikkoa ennen synnytystä sain levätä ja odotella rauhassa vauvan tuloa.
Olimme pyytäneet siskoani auttamaan meitä lastenhuoneen maalausprojektissa, koska olimme päättäneet maalata yhden neljästä seinästä vihreäksi. Hän tuli meille raskausviikon 37 alussa ja hoiti homman puolestamme, koska hänellä oli paljon enemmän kokemusta maalaamisesta ja itse halusin välttää maalihuuruja parhaani mukaan. Sävyksi valitsimme Tikkurilan Serpentiinin, joka oli kaunis harmahtavan vihreä. Lastenhuone viimeisteltiin 1,5 viikkoa myöhemmin pinnasängyllä, mutta loput tammikuun alussa tilaamamme huonekalut eivät ehtineet tulla ajoissa. Ne saapuivat ja kasattiin vasta pari päivää vauvan syntymän jälkeen. Sitä ennen kaikki vauvanvaatteet ja -tarvikkeet säilytettiin suurissa muovilaatikoissa.
Meidän vauvan laskettu aika oli 10.2. Minulla oli jo monta viikkoa tätä ennen sellainen olo, että vauva ei tule vielä silloin olemaan valmis. Ja niin kävikin, että laskettu aika tuli ja meni. Koska olin jo etukäteen henkisesti valmistautunut siihen että vauva ei tule vielä silloin, en ollut kärsimätön tai tuskastunut kun mitään ei kuulunut. Kävin aamuisin lyhyillä kävelylenkeillä koiramme Pepen kanssa ja huomasin että ne aiheuttivat kevyitä harjoitussupistuksia. Sain tuttavilta paljon vinkkejä siihen miten saada synnytys käynnistymään nopeammin, mutta itse en uskonut yhdenkään toimivan, sillä tämänkaltaiset neuvot ovat monesti perimätietona kulkevia huhuja, joita ei ole tutkitusti todistettu toimiviksi. Toisaalta ei niistä haittaakaan ollut, joten tietysti testasin muutamaa.
Kun viikko 41 tuli täyteen, meitä ohjeistettiin käymään yliaikaisuuskontrollissa, jossa lääkäri tarkistaisi raskauden etenemisen ja vauvan tilanteen. Emme kuitenkaan ehtineet edes varata aikaa, kun synnytys lähtikin käynnistymään itsekseen supistuksilla, joihin heräsin yhtäkkiä aamuyöllä 19.2. Tästä tarinasta kerronkin loput sitten seuraavassa postauksessa.
Ajatuksia raskausajasta
On hassua miten ajatukset raskaudesta muuttuvat synnytyksen jälkeen, kun oireet lakkaavat ja aika kultaa muistot. Silti yhteenvetona sanoisin, että oma raskausaikani ei ollut helppo tai erityisen miellyttävä. Parasta siinä oli tietysti se, kun tunsin vauvan liikkeet sisälläni ja sain vielä haaveilla tulevasta perheenlisäyksestä. Hankalinta oli pahoinvointi, tuskallinen ja viiltävä lähes koko raskauden kestänyt kylkikipu, jatkuva unettomuus ja siitä johtuva väsymys. Lisäksi mainitsematta on jäänyt liuta kiusallisia vaivoja, jotka tulivat ja menivät kuten ilmavaivat, närästys (loppuraskaudessa varsinkin todella paha), ummetus, alapään vuoto, erittäin pahanhajuinen hiki jne. Näitä en kyllä jää kaipaamaan.
Kaikista näistä oireista huolimatta mietin raskausaikaa haikeana ja ajatuksissa pyörii mahdollisuus seuraavasta raskaudesta joskus tulevaisuudessa. Onnistuukohan se luonnostaan vai tarvitaanko siihenkin tieteen apua? Onko se helpompaa kun tietää mitä on tulossa vai yllättääkö toinen raskaus erilaisuudellaan? Sen verran osaan ainakin sanoa, että kaikki koettelemukset ovat olleet hänen arvoisiaan. ❤
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 