Hääpukuni teettäminen alkoi suunnittelupalaverilla, josta olen kertonut hieman enemmän aikaisemmassa blogipostauksessani täällä. Sen jälkeen kävin tammikuussa mittojenotossa, jonka yhteydessä valitsin lopulliset hääpukuun tulevat kankaat. Nyt helmikuun puolivälissä oli aika nähdä varsinaisen puvun ensimmäinen malli. Jännitin sitä todella paljon etukäteen!
Tästä siis alkoi vaihe, jossa näin varsinaisen puvun päälläni ensimmäistä kertaa. Vaikka kyse olikin ns. hääpuvun ”prototyypistä”, siitä pystyi jo paljon paremmin kuvittelemaan miltä puku näyttää valmiina. Tämä protomalli tarkoittaa siis sitä, että hääpuku oli malliltaan lopullinen, mutta tehty lakanakankaasta eikä lopullisista materiaaleista. Lakanakankaan päälle pystyimme kuitenkin sovittelemaan lopullisia kankaita, jotta sain vielä paremmin mielikuvaa lopullisesta tuotoksesta. Teille vielä tuntemattomasta syystä helma oli kuitenkin tehty valmiiseen mekkoon tulevasta materiaalista.
Tämän sovituksen tavoite oli siis hioa pieniä yksityiskohtia mekon mallissa. En siis tarkoita niitä yksityiskohtien muutoksia, mitä tehdään ihan lopuksi kun mekko on valmis vaan sellaisia, jotka vaikuttavat mekon rakenteeseen ja malliin. Tätä tapaamista varten minun oli pitänyt pohtia ja tehdä lopullinen päätös erään tärkeän yksityiskohdan suhteen. No enhän minä ollut saanut tehtyä ratkaisevaa päätöstä vielä silloinkaan, kun olin matkalla tapaamaan Heidi Tuiskua. Onneksi asia selvisi, kun juttelin Heidin kanssa ja pohdimme yhdessä mahdollisia vaihtoehtoja. Nyt olen paljon varmempi päätöksestäni ja uskon että tämä muutos tekee mekosta vieläkin upeamman.
Protomallin avulla pystyimme määrittämään kaula-aukon muodon ja syvyyden. Samoin tein päätöksen selkälinjan korkeudesta ja helmaan liittyvistä mitoista. Puheeksi tuli myös yläosan tukevuus ja kysymys siitä, että laitetaanko mekon alle rintaliivit vai ei. Koska minulle oli tärkeää se, että en joutuisi huolehtimaan rintavarustuksestani hääpäivänä, Heidi suositteli että mekkoon ommeltavien kuppien sijaan laitan mekon alle olkaimettomat nudensävyiset rintaliivit. Sainkin tehtäväkseni etsiä muutamat mallit sovitettavaksi mekon alle seuraavalla kerralla.
Lopulliset päätökset vaikuttivat mekkoni rakenteeseen niin, että Heidi pyysi etten laihtuisi tai lihoisi nykyisistä mitoistani juurikaan. Tämä ajatus oli yhtä aikaa huojentava ja yhtä aikaa masentava. Olin aluksi todella pettynyt itseeni ja sovituksen jälkeen katselin itseäni taas peilistä. Tiedän että olin aikaisemmin onnistunut laihduttamaan paljon, mutta kilot ja sentit olivat hiipineet takaisin ja omissa silmissäni näin itseni liian isona. Myöhemmin koitin päästä taas takaisin siihen mielentilaan, jossa olin mittojen ottamisen jälkeen. Tämähän on vain helpotus, että ei tarvitse enää miettiä omia mittoja. Mutta niin se mieli vaan toimii, että välillä sitä osaa olla tyytyväinen ja välillä taas ei.
Edelleenkään en osaa olla varma itsestäni ja omista päätöksistäni mekon suhteen. Joka kohdassa kun olimme tehneet muokkauksia malliin ja Heidi kysyi onko se nyt hyvä, vastasin myöntävästi enkä ollut yhtään varma vastauksestani. Teki melkein mieli sanoa, että en tiedä, ei tehdä mekkoa ollenkaan. Mutta koitin luottaa tuntemuksiini ja välittömiin reaktioihini ja tein päätöksiä niiden pohjalta. Kai jos jokin olisi ollut aivan pielessä, olisin huomannut sen heti? Luotan todella vahvasti Heidin ammattitaitoon, mutta epäilen yhtä vahvasti sitä, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä haluan.
Nyt kun katselen kuvia sovituksesta, niissä näkyy hymyilevä nuori nainen. Päällisin puolin tunteet olivat siis positiivisia. Uskon että vaikka olo on nyt hämmentynyt ja epävarma, mekosta tulee juuri sellainen kuin haaveilinkin. Ensi kerralla saan varmasti vahvempia ja selkeämpiä tuntemuksia, kun näen mekon yläosan valmiina. Silloin pääsemme helman suunnittelemisen kimppuun, mitä varten minulla pitää olla valmiina mielikuva toivomastani alaosasta. Wish me luck!
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 