On kulunut jo kaksi vuotta siitä, kun aloimme yrittämään lasta. On hassua huomata, miten lapsettomuudesta on tullut vähitellen osa minua. En haluaisi sen määrittelevän itseäni, mutta toisaalta huomaan, että sen ansiosta minusta on tullut avoimempi ja itsevarmempi. Pääsin yli yhdestä suurimmista peloistani, piikeistä, ja olen ottanut sen suurena voittona, vaikka se ei varsinaisesti viekään meitä lähemmäs omaa pienokaista. Olen käynyt kuluneen vuoden sisällä niin monta kertaa verikokeessa, että edes kahden käden sormet eivät riitä laskemaan niitä. Ja tässä kohtaa meidän lapsettomuusmatkaamme tiedän, että lisää on vielä tulossa.