Jo pitkään ennen kuin menimme kihloihin olin suunnitellut, että haluan hiusteni olevan häissä mahdollisimman pitkät, jotta kampauksen suhteen minulla olisi enemmän vaihtoehtoja. Minulla on lähes aina ollut pitkät tai vähintäänkin puolipitkät hiukset, joten ajattelin että hiusten kasvattaminen ja sen pituus häissä ei tulisi olemaan ongelma. Vuosi sitten ajatus lyhyistä hiuksista alkoi kuitenkin kutkutella, joten leikkasin pituudesta lähes puolet pois. Eiväthän hiukset edelleenkään erityisen lyhyet olleet, mutta niin lyhyet ne eivät olleet ikinä aikaisemmin olleet. Noh, keväällähän sitten tuli kosinta ja nyt minulla on meneillään ankara hiustenkasvatusoperaatio.
En ole kuitenkaan osannut vielä edes päättää, haluanko häissäni hiusten olevan kiinni vai auki, lyhyet vai pitkät. Kasvatan hiuksia, jotta pituus ei olisi rajoite millekään haluamalleni vaihtoehdolle. Aina on helpompi leikata ylimääräinen pois kuin taikoa hiuksiin lisää pituutta (mikä toki onnistuu myöskin). Kampausta ja hiusten pituutta pohtiessani tein jo alkuvaiheessa päätöksen, että haluan hiusvärin olevan mahdollisimman lähellä omaa luonnollista hiusväriäni. Olen värjännyt hiuksiani yläasteelta saakka ja halusin, että hiusvärini olisi hääpäivänäni sellainen, jota ei tarvitsisi kauhistella hääkuvista kymmenen vuotta myöhemmin. Ja mikäs parempi vaihtoehto kuin syntyessä saatu oma väri. Niimpä pyrin nyt tässä parin vuoden aikana saavuttamaan oman luonnollisen värini takaisin mahdollisimman hyvin.
Nyt kun olen päätynyt sellaiseen vaiheeseen, että en voi tehdä hiuksilleni juuri mitään pariin seuraavaan vuoteen, päätin ihastella vanhoja valokuvia ja tutkailla, mitä kaikkea on hiuksille tullut tehtyä. Mitään kovin rajua hiushistoriaa minulla ei ole, mutta ajattelin jakaa muutaman hauskan kuvan arkistosta, jotta tekin näkisitte millaisia tyhmiä päätöksiä olen joskus tehnyt.
Huom! Otattehan huomioon, että jokaisella on oma maku hiusten suhteen. Vaikka en itse pidä jostakin tyylistä omissa hiuksissani, niin se ei tarkoita etteikö se voisi sopia jollekin toiselle.
Huonoin päätökseni koskaan on ollut laittaa hiuksiin permanentti. Tämä tapahtui kesällä yläasteelta valmistumisen jälkeen. Halusin permanentin, sillä rakastin sitä, miltä hiukseni näyttivät kiharalla ja halusin volyymiä hiuksiini. No sitähän minä sain, mutta en ehkä aivan sillä tavalla kuin olin ajatellut. Tukkani näytti enemmänkin takkuiselta leijonanharjalta. Jälkikäteen kuvia katsellessani mieleen tulee hyvin vahvasti Orange is the New Blackin Nicky Nichols (Natasha Lyonne). Tosin tämä vertaus on kyllä loukkaus häntä kohtaan, sillä Nickyn hiukset eivät koskaan näytä näin pahalta.
Alhaalla keskellä oleva kuva on otettu heti kampaamosta tulemisen jälkeen. Myöhemmin värjäsin permanentin tummemman ruskeaksi kuten vasemmalla olevassa kuvassa näkyy. Permanentti laimentui vähitellen karseasta siedettäväksi, mutta en ole harkinnut sen ottamista sen koommin. Sitä paitsi, permanentin ottaminen on todella kallista, joten tämä oli täyttä rahanhukkaa.
Minulla ei ole koskaan ollut shokkiväriä hiuksissa ja olen välttänyt väriskaalan kumpaakin ääripäätä eli mustaa ja platinablondia. Olen kuitenkin ehtinyt kokeilla kaikkea muuta siltä väliltä. Normaalisti hiusteni väri on harmahtavan keskiruskea, jollainen se on ollut viimeksi yläasteella. Värjään hiukseni aina itse kotona. Olen käynyt värjäyttämässä hiukset kampaamossa kaksi kertaa elämäni aikana. Ensimmäisen kerran ennen ylioppilasjuhlia ja toisen kerran Luxemburgissa. Tämä ensimmäinen värjäyskertani kampaamossa johti elämäni pahimpaan värjäysmokaan, kun hiukset värjättiin lähes mustanruskeiksi. Kylmä ja tumma sävy ei imarrellut minua yhtään, minkä vuoksi näytin aina kalpealta ja sairaalta.
Minulla oli värin kanssa ongelmia myös silloin, kun yritin värjätä tummanruskeasta punaiseksi. En tehnyt väliin värinpoistoa, joten värjäyksen lopputulos oli laikukas punaisen-oranssin-ruskea. Lopulta sain värin muistuttamaan enemmän haluamaani lopputulosta, kun värjäsin hiukseni uudestaan erimerkkisellä punaisella. Punaisen ylläpito oli kuitenkin erittäin työlästä ja lisäksi punainen hiusväri sotkee pyyhkeet, lakanat, tyynyliinat ja huonolla tuurilla myös kylppärin seinät ja lattiat. Toisaalta nämä vanhat kuvat saavat minut kaipaamaan sitä punaista. Ehkä sitä voisi kokeilla vielä joskus…
Suora otsatukka on aina ollut suosikkini. Monet välttävät sitä, sillä heidän mielestään se saa kasvot näyttämään nuoremmalta. Itse pidän siitä, miten otsis saa kasvoni näyttämään kapeammalta ja leukani vähemmän pyöreältä. Minulla on kuitenkin viha-rakkaussuhde otsikseen, sillä myös sen ylläpito on hankalaa. Lisäksi se rajoittaa hiustyylejä ja on tuulisella ilmalla todellinen maanvaiva. Tällä hetkellä minulla ei ole otsatukkaa ja olen ihan tyytyväinen ilman. Tämä on kuitenkin ainut muutos, jota ehdin vielä tässä parin vuoden aikana kokeilla ja kasvattaa taas pois, joten saapa nähdä milloin taas seuraavan kerran päätän leikata otsiksen.
Vuosi sitten leikkasin hiukset lyhyeksi. Lopputulos oli aivan ihastuttava enkä katunut sitä hetkeäkään. Vaikka yritänkin nyt mahdollisimman pikaisesti kasvattaa hiuksiani, en edelleenkään kadu vuosi sitten tekemääni päätöstä. Lyhyet hiukset ovat mukavan helppohoitoiset ja nautin erityisesti siitä, miten terveeltä ne tuntuivat, kun kaikki kuivat latvat oli leikattu pois.
Keväällä Luxemburgissa kävin sitten värjäyttämässä hiukset kampaamossa. Kokemus oli ihan yhtä hirveä kuin ensimmäisellä kerralla käytyäni värjäämässä kampaamossa. Vika ei kuitenkaan ollut lopputuloksessa (joka oli aivan upea!) vaan hinnassa. Hiusten leikkaamisesta, latvojen värinpoistosta ja kaksivärisestä lopputuloksesta sain maksaa 250€!! Kaikki luxemburgilaiset välttäkää siis HairConnection nimistä kampaamoa ellei teillä ole toiveena maksaa uusista hiuksista kokonaista omaisuutta!
Uusin villitykseni on nyt vaaleanpunaiset hiukset. Olen aivan ihastunut niihin! Niimpä päätin käyttää vaaleat latvani hyödyksi ja kokeilla niihin L’Oréalin Colorista Washout -väriä. Väri on siis vain muutaman pesun kestävä väliaikainen kokeilu, mutta näin pääsin testaamaan, miltä värikkäät latvat tuntuvat. Ja täytyy sanoa että nyt harkitsen värjääväni latvat vaaleanpunaiseksi pysyvämmällä värillä.
Valitsemani sävy oli hyvin vaalea pastellivaaleanpunainen ja se tarttui latvoihin erittäin hyvin. Harmikseni huomasin kuitenkin, että viikonloppuinen sauna ei tehnyt hyvää värille, joka valui viemäriin vaikka en edes pessyt hiuksia shampoolla. Luulen, että viimeistään ensi viikonloppuna väri on kokonaan poissa. Jos päädyn värjäämään hiukseni kestävämmällä värillä, uskon että sekin vähitellen haalistuu niin, että saan keskiruskealla eriväriset latvat peittoon ja oman värini takaisin. En ole tästä kuitenkaan ihan varma, joten harkitsen asiaa ja otan vielä selvää. Ensisijalla on kuitenkin lopulta oman värin saaminen takaisin, enkä halua pidentää tätä prosessia.
Tulevaisuudessa sitten häiden jälkeen haluan kokeilla vielä oikeasti lyhyitä hiuksia. Toivelistalla on myös raidat, joita minulla ei ole koskaan ollut. Haluaisin nähdä myös miltä näyttäisin blondina. Uskoisin että se voisi sopia minulle, sillä molemmat siskoni ovat hyvin vaaleatukkaisia. Koitan kuitenkin parhaani mukaan välttää värinpoistoa, sillä tärkeintä on terveet ja hyväkuntoiset hiukset. Mutta toistaiseksi nämä haaveet saavat odottaa, kun keskityn saamaan hiukseni hääkuntoon. Kunhan vain jaksaisin nyt pysyä kiinni tässä päätöksessä olla leikkaamatta ja värjäämättä.
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 