Nykypäivänä tuntuu olevan niin yleistä, että parit eivät halua naimisiin. Useimmilta kun kysyy, he kertovat että syy on siinä että he eivät tarvitse lain tai kirkon tai kenenkään muun ulkopuolisen hyväksyntää voidakseen olla yhdessä. Syynä voi olla myös aatteellinen kannanotto. Esimerkiksi monet eivät halua mennä kirkossa naimisiin, koska kirkko ei suvaitse samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Suomessa sukupuolineutraalit avioliitot ovat olleet laillisia vuodesta 2014. Omiin näkemyksiini asiasta eivät kuitenkaan vaikuta nämä syyt. Mitkä ovat minun syyni mennä naimisiin ja mitä ajatuksia minulla on avioliitosta?
Vanhemmillani on aina ollut perinteinen avioliitto, joka on vaikuttanut suuresti omaan käsitykseeni avioliitosta ja perheestä. Arvostan suuresti vanhempiani ja heidän mielipidettään. Silti meitä ei ole koskaan painostettu avioliittoon tai muihinkaan perinteisiin näkemyksiin. Koskaan ei udeltu turhaan poikakavereista tai mielipiteistä. Toki uskon sen johtuvan myös siitä, että vanhempani luottavat meihin paljon ja että äiti tuntee meidät niin hyvin. Vielä ala-asteella en ymmärtänyt sitä, että perheitä ja avioliittoja on erilaisia. Vanhemmaksi tullessani näin, että kaikki avioliitot eivät toimi ja pareja on olemassa muunkinlaisia. Silti olen ollut hyvin siunattu, kun ympärilläni on ollut paljon onnellisia ja hyvin toimivia avioliittoja.
Äitini kertoi, että he menivät isäni kanssa naimisiin perinteisistä syistä. Silloin se tuntui tuntui luontevalta ja jopa itsestäänselvältä. Hänen mukaansa ympäristökin on vaikuttanut päätökseen niin, että oli hyvin yleistä mennä naimisiin jossain vaiheessa elämää. Maistraatissa naimisiinmeneminen oli jopa yleisempää ennen kuin nykyään, sillä häät eivät olleet samalla lailla suuria ja itse naimisiinmeno oli tärkeämpää. On ymmärrettävää, että ennen avioliitolla oli suurempi merkitys, sillä laillisesti esimerkiksi avoliitto ja rekisteröity parisuhde eivät olleet samalla tasolla avioliiton kanssa.
Uskoisin, että oma romanttinen luonteeni on istuttanut päähäni kauniin mielikuvan avioliitosta. Yläasteella päättelin, että olisin varmasti täydellinen tyttöystävä, sillä minulla olisi niin paljon rakkautta annettavana. Voi miten kaukana totuudesta se onkaan ollut. Kukaan ei ole täydellinen. Parisuhteessa opin itsestäni niin paljon enemmän ja siitä, miten koko ensimmäinen seurusteluvuosi on täynnä oppimista. Eikä ainoastaan toisesta vaan myös itsestä ja siitä, miten toisen kanssa kuuluu olla. Romantikko minussa kuitenkin uskoo ja toivoo, että kun menen naimisiin, minulla on aina jotain uutta annettavaa parisuhteelle. Myös perinteitä kunnioittava luonteenpiirteeni on vaikuttanut siihen, että haluan mennä naimisiin. Pidän suuressa arvossa pitkään kestäneitä avioliittoja, joissa luottamus on kaiken avain. Olen perinyt äidiltäni myös periksiantamattoman luonteen, jonka vuoksi en luovuta parisuhteessani kovin helpolla.
Kun kuulen, että joku ei haluakaan isona naimisiin, olen hetken hämmentynyt ja ehkä jopa hieman surullinen heidän puolestaan. Itse olen aina ajatellut, että avioliitto täydentää minut. Jo ennen kuin tapasin Samun, kaipasin elämääni toista puoliskoa, jonka kanssa jakaa elämän iloja ja suruja. Haluaisin, että kaikki saisivat sen ikuisen onnen ja ehkä siksi tunnen surua heidän puolestaan. Tottakai ymmärrän myös hyvin, että kaikki eivät tarvitse avioliittoa tunteakseen oloaan hyväksi ja onnelliseksi parisuhteessaan. Tämä ei myöskään tietenkään tarkoita, etten olisi onnellinen Samun kanssa vaikka emme menisikään naimisiin. Tiedän kuitenkin, että avioliitto tekee meidät onnelliseksi ja täydentää suhteemme. Pointti, joka vaikuttaa vahvasti haluuni mennä naimisiin on myös se, että ilman avioliittoa en saa häitä. Ja sehän me voidaan todeta, että se olisi minulle pienoinen katastrofi, sillä se on ollut haaveissani jo pienestä pitäen.
Läheisin tapaus parista, joka ei välttämättä halua naimisiin, on isosiskoni ja kaasoni Noora ja hänen kihlattunsa. Kyselin hieman häneltä hänen tekemästään päätöksestä ja syistä sen taustalla. Nooralle on tärkeää, että naimisiinmeno on yksinomaan hänen ja hänen kihlattunsa välinen päätös. Tämä siis tarkoittaa, että Nooralle naimisiinmeno ei ole ehdoton ei, mutta hän ei halua kokea olevansa painostettu tekemään sitä päätöstä. On niin yleistä, että vanhemmat sukulaiset ja joskus myös kaverit kyselevät, että milloin olette menossa naimisiin ja milloin tulee lapsia. Ymmärrän hyvin, miksi monet haluavat vastustaa näitä perinteitä. Syy miksi Noora ei ole mennyt naimisiin, on se, että hän haluaa tuntea olevansa valmis ja toistaiseksi asialla ei ole vielä kiire.
On ihan ymmärrettävää, että naimisiinmenon kanssa ei haluta kiirehtiä. Monelle kyse on rahasta tai vain siitä että aika ei riitä häiden järjestelyyn. Ja useimmiten parit tietävät, että naimisiimenolla ei ole aikarajaa, jolloin päätöstä voi rauhassa miettiä, jotta on varma että itse haluaa sitä. Noora sanoi yhden syyn olevan myös se, että hän ei tiedä mitä haluaa häiltä. Minun on tähän hankala samaistua, sillä olen tiennyt pienestä pitäen mitä haluan. Olemme luonteeltamme Nooran kanssa hyvin samalaisia, joten tiedän miten tarkka Noora hauaa olla siitä, että kaikki on hääpäivänä täydellistä.
Mietin pitkään, kuinka paljon vanhempieni avioliitto ja perhetaustani vaikuttaa omiin ajatuksiini. Koska Nooralla on hyvin erilainen näkemys kuin minulla, haastattelin vielä pikkusiskoani Milkaa, joka on morsiusneitona häissämme. Milkalla oli hyvin samanlaisia ajatuksia avioliitosta kuin minulla. Suurin ero Nooran näkökulmaan oli uskonnon merkitys Milkalle. Kuten Milkalle, myös minulle on tärkeää että avioliitto kuuluu parisuhteeseen. Haluamme molemmat kristillisen seremonian, sillä se kuuluu häihin.
Olen samaa mieltä siskojeni kanssa siitä, että avioliitto on kuitenkin jokaisen parin oma asia. Toisille se ei sovi ja toisille sopii. Kuten totesin, maailma on pullollaan erilaisia pareja ja erilaisia perheitä. Myös jokainen avioliitto on omanlaisensa. Vaikka on perinteiden mukaista mennä naimisiin ja hankkia lapsia, se ei saisi pakottaa ketään tekemään niin, jos se ei tunnu oikealta.
Kaikki me siskokset olimme kuitenkin samaa mieltä siitä, että kun avioliitto kerran solmitaan, se on ikuista. Siksi jokaiselle on tärkeää olla varma omasta puolisostaan ja siitä, että yhdessä ollaan, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 