Sain vihdoin julkaistua Instagramissa koko 90 päivän kuvasarjan, joka päättyi kuviin Luxemburgista. Jos et tiedä mihin nyt viittaan, niin kuluneen 90 päivän aikana olen julkaissut kuvan päivässä esitellen kaikki matkakohteeni edellisen kevään ajalta, kun asuimme Luxemburgissa. Niimpä ajattelin, että mikäs parempi aika kuin nyt kertoa vihdoin hieman ajastamme Luxemburgissa. Tässä postauksessa kerron vähän millaisesta maasta on kyse, millaista Luxemburgissa oli asua ja miten kyseinen maa eroaa tästä meidän kotimaasta Suomesta.
Niille, jotka eivät tiedä Luxemburgista mitään, tässä vähän nippelitietoa:
- Luxemburg sijaitsee Länsi-Euroopassa ja sen naapurivaltioita ovat Belgia, Ranska ja Saksa
- Luxemburg katsotaan usein kuuluvaksi kääpiövaltioihin, koska sen pinta-ala on vain 1000 km² suurempi kuin Ahvenanmaan
- Koko maassa asuu puoli miljoonaa ihmistä eli vain hieman vähemmän kuin Helsingin kaupungissa
- Maan viralliset kielet ovat luxemburg, ranska ja saksa
- Luxemburgin pääkaupunki on Luxemburg
Paras tapa luonnehtia luxemburgilaista kulttuuria on sekoitus saksalaista ja ranskalaista kulttuuria sopivasti tasapainossa. Siltä luxemburgin kielikin mielestäni kuulostaa. Sen kirjoitusasu on paljon lähempänä saksaa, mutta lausuttuna se kuulostaa enemmän ranskalta. Tämä kahden kulttuurin sekoitus näkyy myös tavoissa ja arkkitehtuurissa. Ruoka on pitkälti enemmän ranskalaistyyppistä kuin saksalaista, mutta tämä usein riippuu siitä keneltä kysyt ja missä päin Luxemburgia liikut. Maaseudulla nimittäin puhutaan enemmän saksaa ja luxemburgia, mutta Luxemburgin kaupungissa asiointikieli on ranska.
Toinen käsite millä Luxemburgia usein kuvaillaan, on pankkivaltio. Tämä siis tarkoittaa, että Luxemburgissa on paaaaaaaljon pankkeja. Siis ihan oikeasti todella todella paljon. Koko maassa on yhteensä yli 150 pankkia. Luxemburgia pidetään Euroopassa merkittävänä rahakeskuksena ja siellä toimii paljon suuria ulkomaalaisia pankkeja sekä Euroopan Investointipankki ja muiden suurten investointipankkien toimipisteitä. Luxemburgia voitaisiin myös luonnehtia sanalla veroparatiisi. Luxemburgissa sijaitsee myös yksi Euroopan parlamentin toimipaikoista sekä Euroopan unionin tuomioistuin.
Luxemburg on hyvin kallis paikka asua. Siksikin monet Luxemburgissa työskentelevät asuivat jossain naapurimaassa. Erityisesti Saksassa on halpaa asua ja ruokakin on halvempaa verrattuna näihin hintoihin. Ulkona ravintolassa syöminen ei ollut mielestäni kalliimpaa kuin Suomessa ja jotkut ruoatkin kaupassa olivat samaa hintaluokkaa. Asuntojen hinnat yllättivät meidät todenteolla. Yhden henkilön solusta olisi saanut maksaa 800-900€ kuussa, yksiöt olivat yli 1000€ ja kaksiot ja kolmiot olisivat ajaneet meidät vararikkoon parissa kuukaudessa.
Meidän asumistilanteemme oli hankala, sillä jouduimme huijauksen kohteeksi ja jouduimme paikan päällä etsimään itsellemme mahdollisimman pikaisesti uuden pysyvän asunnon. Löysimmekin airbnb:n kautta kiinalaismiehen omistaman soluasunnon, josta päädyimme maksamaan 1500€ neljästä kuukaudesta ja 300€ viidennestä. Kirjoitan asumisoloistamme ja huijauksesta vielä myöhemmin oman postauksen, sillä siitä riittää sanottavaa jopa liiaksi asti.
Luxemburgissa ei ole tapana maksaa tippiä. Se on arvostettavaa varsinkin jos menet syömään suurella porukalla pitkän kaavan kautta, mutta kukaan ei oleta sitä. Usein tippaaminen tapahtuu pyöristämällä kuitti lähimpään tasasummaan viiden euron tarkkuudella. Mutta tämä siis vain jos itse haluat. Itse emme köyhinä opiskelijoina tainneet tipata koskaan.
Monien suurkaupunkien tapaan Luxemburgin kaupungissa oli paljon kerrostaloja ja hyvin vähän omakotitaloja. Rivitaloja en tainnut koskaan edes nähdä. Kaupungin kadut ovat yllättävän siistit, mutta kuten muuallakin Euroopassa, jotkut alueet ovat todella likaisia. Huomasimme, että Luxemburgissa asuinalueet eivät ole selkeästi jakautuneet kalliimpiin ja köyhempiin. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaupungissa saattaa olla aivan vierekkäin ns. slummialue sekä aivan uusia rakennuksia. Poliisi varoitti meitä, että kuitenkin vaarallisinta aluetta on rautatieaseman ympäristö, jossa liikkuu paljon kodittomia ja huumeidenkäyttäjiä.
Kaupungissa kerrostalot eivät ole huiman korkeita kuten muualla Euroopassa on tapana. Monissa taloissa on ranskalaisia parvekkeita ja tyyli oli muutenkin ranskalaiseen tapaan koristeellinen ja rakennukset on tehty vaaleasta kivestä. Luxemburgissa on hyvin vähän kaupunkielämää. Arkena työaikaan kaupunki vilisee ihmisiä ja liikenne ruuhkautuu, mutta illan tullen ja viikonloppuisin useimmin kadut ovat aivan autiot. Tähän kuitenkin poikkeuksena tapahtumat, joita kaupungissa silloin tällöin järjestetään. Viikonloppuisin baareissa on kuitenkin ihan kiitettävästi porukkaa ja suosituimmat pubit saattavat olla ihan täynnä.
Suurimpia kulttuurishokkeja minulle oli ruoka. Kuten on helppo arvata, se oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Liha oli erittäin kallista kalasta puhumattakaan. Ja jauhelihaa ei edes saanut joka kaupasta. Eli perunat ja jauhelihakastike olivat poissa kuvioista pysyvästi. Hedelmävalikoima oli mukavan laaja, mutta hedelmätkin olivat ylläri ylläri erittäin kalliita. Leipä oli ns. pullaleipää eli ei millään tapaa terveellistä. Patonkia tuli syötyä paljon, sillä sitä sai aina tuoreena ja lämpimänä ruokakaupoista. Sitä kaipaan ehkä eniten. Outoa ruokaostoksissa mielestäni oli se, että juustoa ei saanut usein suurempina kokonaisina palasina vaan ne tulivat valmiiksi viipaloituna noin 6kpl paketeissa. Ja hinta oli kokonaisen kilon juuston luokkaa. Tämä oli outoa siksi, että ranskalaiseen kulttuuriin yhdistetään usein juusto ja viini, joten eikö juuston kuuluisi silloin olla edullista?
Meillä oli suunnitelmissa käydä Ikeassa Belgian puolella syömässä kunnon lihapullia, mutta se suunnitelma jäi toteuttamatta. Reissun aikana saimme kuitenkin nauttia suomalaista ruokaa vapputapahtumassa, jonka suomalainen Luxemburgissa asuva yhteisö oli järjestänyt. Voi sitä riemun määrää kun ei tarvinnutkaan luopua vappumunkeista ja simasta tänä vuonna. Ja kun ympäriltä kuului suomea ranskan sijaan ensimmäistä kertaa kolmen kuukauden jälkeen, tunnelma oli todella kotoisa. Valitettavasti laskiainen ja runebergin päivä menivät meiltä ohi, joten ensi vuonna aion panostaa niihin toden teolla.
Luxemburgissa on paljon korkeusvaihteluita. Se oli erittäin outoa ja uutta tällaiselle suomalaiseen lättänään rannikkomaastoon tottuneelle ihmisraukalle. Toisaalta oli mukavaa käydä patikoimassa mäkisessä maastossa ja kiivetä korkealle, josta näki kauas. Toisaalta taas ei ollut mukavaa kiivetä mäkiä ylös ja alas myöhään yöllä rankan baari-illan jälkeen. Loppujen lopuksi en kaipaa mäkistä maastoa, mutta se on mielestäni tärkeä osa luxemburgilaista näkymää.
Luxemburgissa oli onneksi hyvät bussiyhteydet myös alhaalta laaksosta ylös kaupungin keskustaan sekä kaksi hissiä ja funikulaari eli rinnettä ylöspäin kiskoja pitkin kulkeva vaunu kuten Pariisin Montmartrella tai Lissabonissa. Laakso olikin suosikkipaikkojani Luxemburgissa. Pont Adolphen alla on parhaat kävelyreitit, sillä siellä ei ole ollenkaan autoteitä. Sillan alla on todella vehreää ja kaupungin äänet vaimenevat pois. Laaksoa pitkin pääsee kävelemään Grundin kaupunginosaan, jossa on monia mukavia baareja ja jonka läpi kulkee Alzette-joki. Grundissa on myös suosikkipaikkani eli Rue Münster -silta.
Luxemburgissa on selkeästi neljä eri vuodenaikaa. Me ehdimme nähdä niistä toki vain kolme. Talvisin Luxemburgissa voi olla hyvinkin kylmä ja sataa lunta. Lumi on kylläkin melko harvinaista. Sitä saattaa sataa pari kertaa talvessa ja usein se tulee räntänä ja sulaa pois viimeistään parin päivän kuluessa. Tammikuu on Luxemburgissa yleensä kylmin kuukausi, mutta kylmin aika tänä vuonna tuli juuri kun olimme saapuneet Luxemburgiin. Yöllä ja aikaisin aamulla oli eräänä päivänä jopa -15 astetta pakkasta, kun yleensä se pysyttelee -10 lämpimämmällä puolella. Keväällä Luxemburgin puistoissa kukkivat puut ja kukat. Kevät on hyvin samanlaista aikaa siellä kuin täällä Suomessakin. Vettä sataa paljon ja hiljalleen puihin kasvaa lehdet. Kesäisin Luxemburgissa on kuuma, mutta yleensä vasta heinä- ja elokuussa. Me emme ehtineet kokea pahimpia helteitä, sillä lämpöä oli kesäkuussa korkeintaan vain hieman yli 30 astetta.
Luxemburgissa ei nähnyt yhtä paljon lemmikkejä kuin Suomessa. Ainakaan itse kaupungissa. Kulkukoiria ja -kissoja ei myöskään ollut, mikä oli mielestäni todella hyvä juttu. Mielenkiintoinen huomio lemmikeistä oli se, että lähes joka ikinen kerta kun näimme lemmikkejä lenkillä omistajiensa kanssa, ne olivat irti. Koirat kulkivat kävelykaduilla nätisti omistajansa vieressä tai vähän matkan päässä haistelemassa. Koskaan ne eivät pysähtyneet tervehtimään ohikulkijoita. Tämä pisti miettimään, miten koirat on saatu koulutettua pennusta asti näin. Luxemburgin lainsäädäntö määrää koiria pidettävän kiinni vain tietyillä alueilla, mutta ilmeisesti tästäkään ei olla kovin tarkkoja. Lainsäädäntö on kuitenkin tarkka sen suhteen, että kaikki koirat pitää olla rokotettu, mikrosirutettu ja rekisteröity kapunginvirastoon. Jokaisella koiralla täytyy olla myös vakuutus kattamaan koiran aiheuttamat mahdolliset vahingot.
Luxemburg on hyvin vanha kaupunki ja se näkyy erityisen hyvin Grundin kaupunginosassa, josta näkee parhaiten vanhan linnoituksen rauniot, sillä Grund on paljon alempana kuin muu kaupunki. Nämä linnoituksen rauniot ja Luxemburgin vanhat kaupunginosat ovat yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Vaikka Luxemburg on bisneskaupunki, sen ympäristössä on paljon vihreää. Puistoja on paljon ja suuriakin viheralueita on säästetty.
Noh, millaisia ovat luxemburgilaiset ihmiset? Täytyy sanoa, että en pitänyt suurimmasta osasta, jotka tapasin. Tämä on täysin minun mielipiteeni, eikä tarkoita ettei mukaviakin luxemburgilaisia olisi olemassa. Epämiellyttäviä luxemburgilaisista tekee se, että heillä on ranskalaisten ylimielisyys ja saksalaisten (sekä suomalaisten) epäsosiaalisuus. Tästä seuraa se, että joka kerta heidän kanssaan asioidessa, tuntui kuin he hiljaa halveksuisivat kaikkia läsnäolijoita. Erityisesti silloin kun yritimme asioida englanniksi, mutta myös silloin kun yritin varovasti keskustella huonohkolla ranskallani. En siis koskaan saanut selville, miten tehdä luxemburgilaiset tyytyväiseksi. Olin Luxemburgissa myös pettynyt yleisten kohteliaiden tapojen puutteeseen, joihin Suomessa tottuu. Suomessa asioidessa saa aina erinomaista palvelua. Kaupassa hymyillään, katsotaan silmiin ja tervehditään. Lopuksi aina kiitetään ja hyvästellään. Vietimme vapaa-aikaamme kuitenkin enimmäkseen harjoittelijaporukalla, jotka olivat kaikki eri kansallisuuksista. Aivan ihania ihmisiä kaikki!
Kaikenkaikkiaan Luxemburg oli mukava ja turvallinen paikka asua, joskin jotkin asiat olivat meille hyvin outoja ja erilaisia. Saimme onneksi paljon uusia ystäviä ja pääsimme tutustumaan uusiin kulttuureihin. Jos jotain voin sanoa oppineeni ajaltamme Luxemburgissa, on se arvostus kotimaatani kohtaan. Uskokaa pois kun sanon, meillä Suomessa asiat on paremmin kuin missään muualla missä olen ollut! Suomi on kaunis, turvallinen ja mukava paikka asua. Matkustaa voi aina, mutta minun sydämeni tulee aina kuulumaan Suomelle enkä voisi kuvitella enää asuvani missään muualla.
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 