Tänään tuntuu siltä, että haluan vain kirjoittaa pitkän pohtivan kuulumispostauksen. Taidan olla hieman väsynyt ja palaudun vieläkin siitä, että kelloja piti kääntää taaksepäin. En ole vielä valmis talveen. Niimpä minusta ei saa tänään irti mitään järkevää, joten on aika kirjoittaa pohdintoja ja kuulumisia viimeaikaisista tapahtumista ja tulevasta.
Aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin kaksi kuukautta sitten. Tuntuu siltä, että vuosi haluaa lähestyä loppuaan mahdollisimman nopeasti ja syksystäkään ei ole ehtinyt nauttia, kun se alkaa olla jo ohi. Olimme Raahessa viime viikonloppuna ja siellä oli lunta niin paljon, että kaikki tuntui aivan epätodelliselta. Ihan kuin oltaisiin hypätty toiseen aikaan ja paikkaan. Helsingissäkin satoi lunta, joten kai tämä syksy on nyt jo takana päin.
En olekaan tänne blogin puolelle muistanut päivittää, että olen saanut yhden sijasta jopa kaksi työpaikkaa. Ja työtähän on sitten riittänyt ihan väsymykseen asti. Ehkä siksi aikaa ei riitä nykyään mihinkään muuhun. Molemmat työt ovat osa-aikaisia, joten niiden sovittaminen yhteen on onnistunut ihan hyvin ainakin tähän asti. Toki pää on aivan pyörällä kaikesta uudesta mitä on pitänyt opetella ja on vaatinut henkisesti paljon, että pysyn kärryillä ja tervejärkisenä. Onneksi tänään on vapaapäivä. Se onkin ainoa tällä viikolla.
Parin päivän päästä on marraskuu. Eikö ole ihan hullua miten jouluun on enää kaksi kuukautta? Vaikka olenkin ennen kaikkea syysihminen, joulu on vuoden parasta aikaa. Saapa nähdä miten siitä tänä vuonna ehtii nauttia näiden kahden työpaikan kanssa. Pääasia on, että saan jouluherkkuja ja pääsen saunomaan jouluaattona. Olen siis päättänyt, että luovun tiukasta ruokavaliostani joulukuun alusta alkaen. Joulukonvehdit ja piparit on pakko olla. Ei se muuten tunnu joululta.
Vaikka tuntuu olevan kiirettä, en onneksi osaa stressata. Olen onnistunut suhtautumaan kiireeseen asiallisen järjestelmällisesti. Jokainen hetki suoritetaan valmiiksi suunnitellulla kaavalla, jotta ehditään ja jaksetaan ryhtyä seuraavaan puuhaan heti sen jälkeen. Tämä tapa toimii hyvin enkä ehdi kehittää stressiä kaikesta mikä on tulossa. Toisaalta tilalle jää vain tyhjä tunne, kun vaan mennä porskuttaa eteenpäin eikä ehdi jäädä ajattelemaan. Olisiko sittenkin kivempi stressata? Ehkä ei kuitenkaan.
En halua tämän postauksen kuulostavan masentavalta, sillä en ole masentunut. Arjessa taustalla on kuitenkin suuria asioita, joista en voi olla huolehtimatta. Raha ollen näistä ehkä suurin. En halua puhua blogissani julkisesti meidän taloudellisesta tilanteestamme, mutta lottovoitto ei voisi osua nyt parempaan paikkaan. Ei me mitään miljoonia kaivata, vähän pientä extraa vain. Pitää vaan jatkaa ahkerasti rukoilemista ja ehkä tuo ylempi taho suo meille vielä apuja arkeen. Älkää huoliko, hyvin me kuitenkin pärjätään Samun kanssa!
Minulla on ikävä ihmisiä. Kaikkia niitä, keitä en ole päässyt näkemään pitkään aikaan. Perhettä ennen kaikkea. Terkkuja Nooralle ja Santerille Kuopioon, jos luette tätä! Ja koko porukalle Helsinkiin! Muistakaa ihmiset nauttia ajasta oman perheen kanssa. On erittäin tärkeää kertoa toiselle aina silloin tällöin, että välittää oikeasti. Myös niillekin keitä näkee joka päivä. Ja muistakaa juhlistaa isiä ensi viikon sunnuntaina kun on isänpäivä. Rakkautta ei voi koskaan olla liikaa tässä maailmassa.
Pitäkää huolta toisistanne! Ja itsestänne!
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 