Pääsin taas maaliskuun puolivälissä fiilistelemään mekkoni valmistumista ja sovittamaan seuraavaa versiota mekostani Heidi Tuiskun luona. Ero aikaisempaan lakanakangas-versioon oli huima ja mekko alkoi jo näyttää omalta. Kuten jokaisessa aikaisemmassakin vaiheessa, kävimme läpi tarvittavia muokkauksia ja pääsimme taas askeleen lähemmäs lopullista häämekkoa.
Mekon yläosa oli tällä kertaa valmistettu lopullisisista materiaaleista. Oli jännittävää päästä sovittamaan sitä päälle ensimmäistä kertaa. Olen todella ihastunut valitsemiini kankaisiin ja siksi oli ihana nähdä ne toteutettuna mekon yläosassa. Heti ensimmäiseksi mekkoa jouduttiin ottamaan hieman sisään, koska raakaversiossa oli jouduttu jättämään kankaalle hieman reilummat saumavarat. Seuraava tehtävä oli yläosan yksityiskohtien säätäminen. Tähän meillä kului pieni tovi, sillä olin hyvin tarkka jokaisesta kohdasta. Mallasimme erilaisia vaihtoehtoja ja keskustelimme siitä, mikä olisi sopivin. Yläosan valmistukseen kuuluu paljon yksityiskohtia kuten olkaimet/hihat, vyötärö, puvun selkämyksen ja kaula-aukon muoto sekä yksinkertaisesti mekon istuvuus. Vaikeaa tästä tekee se, että halusin nähdä kaikki mahdolliset vaihtoehdot, jotta osasin tehdä yhtäkään päätöstä.
Kun yläosan tarvittavat muokkaukset oli käyty läpi, pääsimme tämän sovituksen tärkeimpään tehtävään. Tällä kertaa piti tehdä lopullinen päätös helman mallista. Vaikka yläosan yksityiskohdilla on enemmän väliä kuin alaosan, omasta mielestäni alaosan muoto vaikuttaa kuitenkin enemmän mekon lopulliseen malliin ja tyyliin. Heidillä oli muutama vaihtoehto, joista minun piti valita mieluisin. Tehtävä oli kuitenkin helppo sillä jo lyhyen demonstraation jälkeen osasin tehdä päätöksen. Mekon helman pituutta emme kuitenkaan voineet määrittää tällä kertaa, sillä se riippuu tulevista hääkengistäni. Koska minulla ei ole vieläkään hääkenkiä, sovimme että ilmoitan, kun löydän sopivat.
Seuraavaksi vuorossa on siis välisovitus eli mekon teettäminen osa 2,5 / 3. Kun siis näen mekon seuraavan kerran, yläosa on valmis muutosten jälkeen. Pääsemme myös mittaamaan helman pituuden kenkiin nähden sopivaksi. Toistaiseksi on ollut vaikea suhtautua mekkon kuin se olisi oma häämekkoni. Tavallisesti häämekon sovituksessa useita erilaisia mekkoja puetaan päälle ja lähes aina olen saanut jonkinlaisen tuntemuksen siitä, onko se mieluisa vai ei. Tämän mekon kanssa pitää edetä hitaasti ja siksi on varmasti vaikeampaakin saada mitään tuntemuksia puolivalmiista mekosta. Suhtaudun mekon tekemiseen myös sillä tavalla, että etsin siitä jokaisessa sovituksessa ”virheitä” eli asioita, joita siinä voisi muuttaa paremmaksi.
Odotan siis sekä innolla että pelolla seuraavaa sovituskertaa. Ja samalla tässä epätoivoisesti koitan löytää mieluisat hääkengät. Onneksi aikaa on hieman enemmän nyt tämän viruksen takia. Jotain hyötyä sitten siitäkin on…
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 