Mekkoni on lähes valmis! Kävin pari viikkoa sitten viimeisessä sovituksessa Heidi Tuiskun luona hänen uusissa tiloissaan. Helmaa ei Heidi ollut ehtinyt tehdä toistaiseksi vielä aivan valmiiksi, joten sovimme puvun noudon myöhemmälle pari päivää ennen häitä. Mekko oli kuitenkin tällä kertaa jo niin valmis, että pystyin kuvittelemaan hyvin miltä ihan valmis mekko näyttäisi.
Viimeksi olin nähnyt mekon toukokuussa, kun olin käynyt kokeilemassa sitä hääkenkieni kanssa. Silloin testasimme helman pituutta, mutta helma itsessään oli vasta hahmotelma. Tällä kertaa pääsin näkemään siis mekon ensimmäistä kertaa lähes valmiina. Heti kun näin mekon riippumassa henkarista sovituskopissa, sisälläni alkoi kuplia ilosta. Mekko oli aivan upea näky! Siis kerrassaan uskomattoman kaunis!
Mukanani minulla oli kaasoni Noora ja morsiusneitoni Julia. Varusteiksi otin mukaan kaikki asusteet, mitä mekon kanssa laittaisin hääpäivänäkin, jotta voisimme nähdä häälookin kokonaisuuden. Olin ostanut mekon alle sopivat olkaimettomat rintaliivit ja kevyesti muotoilevat nudet alushousut. Lisäksi mukana oli tietysti jo aiemmin mekon kanssa sovittamani kengät, Nellystä tilaamani korvakorut ja Zalandosta tilattu juhlalaukku. Heidiltä olin hankkinut mekkoon sopivan hunnun, jota myös kokeilimme mekon kanssa. Näiden asusteiden suhteen jäin vielä pohtimaan muita vaihtoehtoja, mutta toistaiseksi olen päättänyt pysyä jo hankkimissani.
Sovittaminen oli hyvin hämmentävää. En kai vieläkään ihan ymmärrä sitä, että mekko on minun häämekkoni. Jopa 9 kuukauden suunnittelun jälkeen en vain osaa nähdä sitä valmiina. Etsin siis koko sovituksen ajan siitä jotain korjattavaa, mitä ei onneksi ollut. Peilasin itseäni joka suunnasta, katselin mekon yksityiskohtia ja kokeilin eri asusteita mekon kanssa. En saanut sovituksessa sitä kuuluisaa itkukohtausta, jota kaikki morsiamet odottavat ja toivovat löytäessään unelmiensa häämekon. Silti tiesin, että tässä mekossa oli kaikki kohdallaan. Siinä oli kaikki mitä olin toivonut ja pyytänyt.
Luulen että suurin syy siihen, miksi lähdin liikkeestä hieman hämmentyneenä, on itseeni kohdistamat ulkonäköpaineet. Olin odottanut että peilistä katsoisi upea sädehtivä morsian ja näinkin vain itseni puettuna upeaan häämekkoon. Siksi etsin vikoja mekosta. Ehkä vika olikin siinä, että en ollut tyytyväinen siihen, miltä itse näytin. En ollut käynyt meikissä tai kampauksessa ennen sovitusta, joten minulla ei ollut juhlalookkia. Toivon, että hääpäivänä näen sen kaiken ohi, enkä puutu enää yksityiskohtiin tai muutenkaan arvostele ulkonäköäni.
Heidi on tehnyt todella taitavaa työtä mekkoni kanssa ja rehellisesti sanottuna en ollut osannut luottaa siihen, että hän onnistuisi luomaan haaveideni mekon noinkin tarkasti kuvailuni mukaan. Parasta on ollut se, että olemme voineet keskustella jokaisesta yksityiskohdasta projektin edetessä ja yhdessä tehdä niistä päätöksiä. Vaikka olen saanut tehdä päätöksiä täysin oman mieleni mukaan, Heidi on ollut tukena ja antanut oman ammattilaisen mielipiteensä. Se on ollut epävarmalle morsiammelle iso apu ja turva.
Heidin antamien suositusten mukaan en ole uskaltanut katsella puvusta ottamiamme valokuvia jälkikäteen. Hän on koko prosessin aikana neuvonut, että kuvat voivat vääristää totuutta ja puku tuntuu aina erilaiselta päällä kuin miltä se näyttää kuvissa. Kuvat voivat alkaa epäilyttää esimerkiksi kuvakulman, valotuksen, värien tai minkä tahansa muun epäimartelevan syyn vuoksi. Toki Heidin uusissa tiloissa on upea valaistus ja muutenkin tilassa on kivempi peilata.
Seuraava askel hääpukuni kanssa on siis odottaa helman valmistumista ja hakea puku pari päivää ennen häitä odottamaan käyttämistä. Odotan todella innolla että pääsette näkemään sen! Haluaisin myös ottaa isoja askelia henkisen hyvinvointini eteen ennen hääpäivää ja hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Haluaisin hyväksyä ulkonäköni selkämakkaroista ja kaksoisleuasta huolimatta, jotta hääpäivänä ja sen jälkeen en alkaisi repimään itsetuntoani noista syistä. Onnellisuus on kaunista, eikö?
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 