Kaikki artikkelin kuvat: Susanna Nordvall
Häiden ohjelman ja aikataulun suunnittelu on varmasti tuottanut päänvaivaa monelle muullekin hääparille. Mielestäni se oli yksi hääsuunnittelun haastavimpia vaiheita, koska on vaikea löytää tasapaino sen välille, onko ohjelmaa liikaa vai liian vähän. Me ratkaisimme tämän ongelman sillä, että toteutimme osan hääleikeistä yhdessä ja osa oli itsenäisesti tehtäviä. Näin vieraat saivat itse päättää halusivatko osallistua enempää hääleikkeihin. Yhteen päivään mahtuu kuitenkin yllättävän vähän ohjelmaa ja jälkikäteen minusta tuntuu, että meillä sitä oli vähän liikaakin. Perinteisen hääohjelman lisäksi hääleikkejä ei siis olisi tarvinnut olla niin paljon.
Kaikki hääleikkimme eivät olleet siis yhdessä tehtäviä eivätkä näin ollen mitenkään pakollisia kaikille. Lähdimme suunnittelemaan hääleikkejä siitä näkökulmasta, että haluamme ohjelman olevan hauskaa, mielenkiintoista ja ennen kaikkea erilaista. Meillä oli muutama perinteisempi ohjelmanumero, mutta koitimme löytää niihinkin erilaisen näkökulman. Keräsimme heti alussa mielipiteitä ja ideoita hääseurueeltamme ja saimme todella paljon hauskoja ehdotuksia. Ihana hääseurueemme pääsi myös olemaan vastuussa ja vetämään näitä hääleikkejä hääpäivän aikana.
Ensimmäinen yhteinen hääleikki oli huiskutuspeli, jota varten askartelimme huiskutuskepit. Tai siis todellisuudessa äitini askarteli minun antamieni ohjeiden mukaan, joita sovelsin blogikollegoiden (Jasmine Maria – the wedding blog ja Syysmorsian 2019) blogista löytyneistä ohjeista. Jos et tiedä mikä leikin idea on, ohjeet löytyy helposti googlettamalla esimerkiksi ”liehutuspeli”. Lyhyesti ilmaistuna kyseessä on vieraiden tutustumisleikki. Huiskutuskepit olivat hauska lisä tähän leikkiin, jonka olisi voinut toteuttaa myös niin, että vieraat nousevat seisomaan. Meidän koristeisiin ja teemaan sopivia keppejä oli todella vaikea löytää valmiina ja siksi ainoa keino oli tehdä ne itse. Mielestäni toteutus onnistui hyvin ja siitä iso kiitos kuuluu äidilleni ja siskolleni.
Me halusimme tehdä tähän leikkiin hieman erilaisen twistin, jonka keksimme yhdessä pohtiessamme eri vaihtoehtoja. Toteutimme leikin niin, että kaikille vieraille jaettiin lista kategorioista ja minä ja Samu jouduimme huiskuttajien perusteella arvaamaan, mikä kategoria on kyseessä. Leikki kuulostaa hankalammalta kuin onkaan, mutta arvasimme hyvin ja saimme muutamaan kategoriaan jonkin verran vinkkejä. Osa vieraista jopa luuli, että me tiesimme kategoriat etukäteen, koska olimme sen verran hyviä arvaamaan. Meillä oli todella hauskaa ja toivon että myös vieraat nauttivat tästä.
Ajatuksenamme oli järjestää mahdollisimman paljon itsenäisesti suoritettavaa ohjelmaa. Teimme sitä varten puuhapöydän, joka kulki vieraskirjapöydän nimellä. Esillä oli tietysti vieraskirja, joka toteutettiin kirjoittamalla nimi ja terveiset Huojuva torni -pelin palasiin. Olimme suunnitelleet myös oikein/väärin -tietopelin, jonka tulokset oli tarkoitus julkistaa yhteisesti illan lopuksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin myöhäinen aikataulu, jonka vuoksi laitoimme oikeat vastaukset nettiin vasta häiden jälkeen. Emme siis halunneet enää alkuillasta keskeyttää vieraiden vapaamuotoista juhlintaa ja kerätä kaikkia takaisin juhlasaliin tämän ohjelmanumeron vuoksi.
Toinen hääleikki, joka koki samanlaisen kohtalon, oli kuvakisa. Siinä ideana oli, että vieraat ottavat puhelimellaan ja lähettävät meille viiteen eri kategoriaan mielestään sopivimman ja parhaimman kuvan. Kategorioita oli esimerkiksi ”kuva vauhdikkaasta tanssimisesta” ja ”kuva nauravasta hetkestä”. Voittajat oli tarkoitus julkaista loppuillasta, mutta tulimme toisiin aatoksiin edellä mainittujen syiden vuoksi. Yritimme toteuttaa myös diaesityksen voittajakuvista, mutta tekniikka petti ja tyydyimme julkaisemaan kuvat nettisivullamme.
Pöytiin jaoimme vieraille puuhailtavaksi nk. paperikirppuja, jotka äitini oli toteuttanut toiveideni mukaan. Toivoimme, että näistä vieraat saisivat hauskaa ajanvietettä esimerkiksi odotellessaan ruokaa tai kahvittelua. Idean sain Pinterestistä ja se herätti heti nostalgisia tunteita, sillä muistan lapsena askarrelleeni monta tämmöistä. Itse en ehtinyt näkemään pääsivätkö nämä askartelut käyttöön häissämme, mutta vaivannäkö oli suhteellisen pieni, joten ne olivat hauska lisä.
Jatkaen samaa itsenäisten hääleikkien ja pelien teemaa toimme tietysti kotoa myös kasan lautapelejä, jotka asetimme juhlatilan ala-aulaan. Laitoimme ulos valmiiksi myös ulkopelejä, joita vieraat voisivat halutessaan pelata. Meidän juhlissamme kummallekaan ei tullut käyttöä, mutta sekään ei haitannut, koska sen järjestäminen oli ollut suhteellisen pieni vaiva. Tiedän, että kesäisin erityisesti ulkopelit voivat olla suosittuja, joten en jättäisi niitä kokonaan pois hääohjelman listalta.
Tietysti näiden ”pelien ja leikkien” lisäksi ohjelmaan kuului perinteiset häävalssit, kakunleikkaukset ja useat puheet. Ohjelmaa oli siis paljon ja jopa liikaakin. Toisaalta ajattelen, että ehkä kuitenkin parempi niin, kuin että vierailla olisi liian vähän tekemistä ja tylsää. Suunnitellessamme ohjelmaa olin myös varautunut, että juhliimme tulisi enemmän vieraita ja erityisesti lapsia. Näin ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut. Lapset olisivat varmasti nauttineet runsaasta ohjelmatarjonnasta. Mutta kuten ihan aluksi sanoin, kysehän on vain sen tasapainon löytämisestä.
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 