Lapsettomuudesta puhutaan yhtenä elämän isoimmista kriiseistä. Kuten elämässä yleensäkin, joskus mennään ylämäkeä ja lapsettomuus ei tunnu niin isolta kriisiltä, mutta joskus taas alamäessä se tuntuu. Viime vuoden lopulla tuntui, että olin usein kriisissä lapsettomuushoitojen kanssa ja se söi todella paljon omia voimavaroja. Varautukaa siis ahdistuneeseen ja minun osaltani puhdistavaan vuodatukseen, jota voi olla raskas lukea.
Avainsana: perhe
Lapsettomuus osa 1
Tuntuu oudolta kirjoittaa tätä blogitekstiä vihdoin tänne blogiin. Mutta koska huomenna on äitienpäivä ja tunteet ovat pinnassa, päätin että on aika jakaa omia kokemuksiani "äitiydestä". Saimme tiedon, että viime viikolla lähetteemme on hyväksytty naistentautien klinikalle. Kärsimme siis virallisesti tahattomasta lapsettomuudesta. Minusta tuntuu, että itse olen hyväksynyt sen jo kauan sitten kun huomasin, että oma elimistöni ei toimi niinkuin sen pitäisi, jotta voisimme saada lapsia. Silti on jollain tapaa masentavaa ja surullista, kun joku ulkopuolinen toteaa sen ääneen.
Koronavirus ahdistaa
Tänään saan viettää ensimmäistä vapaapäivää töistä yli viikkoon. Lähdimme Pepen kanssa pitkälle kävelylle kauniiseen auringonpaisteeseen vieressämme sijaitsevaan Keskuspuistoon. Tuntui, että sain hengittää kunnolla, levätä vain omien ajatusteni kanssa ja nauttia hetkellisestä onnentunteesta. Viime aikoina olen ollut paljon töissä ja kaikki vapaa-aika on kulunut kaikenlaisten asioiden hoitamisessa. Tämänhetkinen tilanne myös ahdistaa minua suunnattomasti, joten en ole kirjoittanut blogiin mitään. Olin suunnitellut postaavani maaliskuussa useampiakin tekstejä, mutta inspiraation, jaksamisen ja ajan puute ovat vaikuttaneet niin, että tekstit ovat jääneet luonnoksiksi. Tämän hetken globaalistikin kuumin aihe on tietysti koronavirus ja sekin on pyörinyt päässä jatkuvasti.
futuremrsw.com 