Noin kaksi vuotta sitten päätin lopettaa koulun kesken, jotta voisin tavoitella elämässä asioita, joita oikeasti halusin. Päätös oli yllättävän vaikea, sillä olen tottunut tekemään elämässä aina niitä ”oikeita” valintoja. En kuitenkaan ole jäänyt katumaan päätöstäni vaan nimenomaan päin vastoin olen ylpeä siitä ja kerron teille mielelläni, miksi päädyin tähän lopputulokseen.
Kun valmistuin ylioppilaaksi, päämääränäni oli päästä opiskelemaan arkkitehtuuria Tampereelle. Tähän ammattiin olin päätynyt, sillä olin aina pitänyt piirtämisestä ja erityisesti talojen suunnittelusta. Lisäksi se oli ollut ennen äitini ammatti. En kuitenkaan päässyt läpi ennakkotehtävistä, joten panostin toiseen hakukohteeseeni, joka oli teollinen muotoilu. Olin valinnut kyseisen alan siitä syystä, että sitä pidettiin hyvänä vaihtoehtona arkkitehtuurin sivuaineeksi. Ja kuinkas kävikään, pääsin opiskelemaan sitä Lapin yliopistoon.
Ensimmäisenä vuonna olin todella tyytyväinen opiskelupaikkani valintaan. Nyt huomaan, että eniten siihen vaikutti kuitenkin ihana kaveriporukka, jonka löysin heti Rovaniemelle muutettuani. Toisena vuonna aloin epäillä, että tämä ala ei ollutkaan minua varten. Opintoja vaikeutti se, että olimme Samun kanssa etäsuhteessa ja halusin kovasti muuttaa samalle paikkakunnalle. Keväällä hain taas arkkitehtuurin opintoihin, mutta en taaskaan päässyt. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä juttu, sillä en usko senkään olevan unelma-alani, vaikka niin halusinkin silloin uskoa.
Meinasin jättää opintoni kesken jo toisen vuoden jälkeen, mutta halusin saada kuluneesta kahdesta vuodesta kaiken irti, joten päätin jatkaa opintojani ainakin vielä vuodella. Ja niinpä valmistuin taiteiden kandidaatiksi. Opintojen suhteen kolmas vuosi oli minulle mielenkiintoisin, sillä tein paljon sivuainettani varten taidehistorian opintoja, joista nautin enemmän. Lisäksi yllättäen pidinkin kandidaatin tutkielman teosta, sillä pääsin tekemään sitä minua kiinnostavasta aiheesta ja sen tekeminen tuntui niin helpolta. Kolmantena vuonna huomasin myös, että tulevaisuuden haaveeni ovat jossain ihan muualla, joten päätin että olisi turha enää jatkaa kyseisellä alalla.
Tulevaisuuden haaveni keskittyvät vahvasti oman yrityksen luomiseen. Kuten ainakin osa teistä jo tietääkin (tai on osannut päätellä teksteistäni), haluaisin töihin hääalalle. Suurin unelmani olisi päästä suunnittelemaan häitä ammatikseni tai mahdollisesti perustaa oma hääpukuliike. Tämä tavoite mielessäni päätin lähteä kolmannen vuoden jälkeen suorittamaan vielä yrittäjyysopintoja. Onnekseni ne pystyi suorittamaan sivuaineena Lapin yliopistossa ja vielä kaiken lisäksi etänä. Niimpä neljäs korkeakouluvuoteni kului opiskellen etänä ensin syksyllä Oulusta ja sitten keväällä Luxemburgista.
Viime syksynä jätin virallisesti opiskelut taakseni, kun luovuin opiskeluoikeudestani, jonka olin saanut automaattisesti maisterivaiheen tutkintoon Lapin yliopistossa kandidaatin tutkinnon jälkeen. Aluksi tuntui oudolta, että enää ei tarvitsisi kirjoittaa yhtään esseetä, istua yhdelläkään luennolla tai kerätä enää yhtään opintopistettä. Olin kuitenkin erittäin ylpeä itsestäni. Monesta se ei varmasti tunnu erityiseltä, mutta minulle se oli tärkeä hetki. Olin opiskellut 16 vuotta elämästäni putkeen pitämättä taukoa välissä ja nyt olin vapaa kaikista koulun aiheuttamista velvoitteista.
Ennen lopullista päätöstä, mietin monta kertaa oliko koulun kesken jättäminen sittenkään fiksua. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa elämälle eikä mitään hajua mitä tekisin seuraavaksi. En saisi teollisen muotoilun alalta töitä vajavaisen koulutukseni takia. En myöskään tiennyt mitä haluaisin opiskella seuraavaksi vai halusinko opiskella enää ollenkaan. Lisäksi koin ulkopuolista painetta siitä, että opintoja ei kuuluisi keskeyttää ja että elämässä tarkoituksena on hankkia tutkinto, jolla saa vakituisen työpaikan.
Olen todella onnellinen, että päätin olla kuuntelematta muiden mielipiteitä. Minun piti muistuttaa itselleni, että minä saan elää tämän elämän vain kerran, enkä halua tehdä päätöksiä miellyttäen ketään toista. Päätin myös antaa kohtalon ottaa ohjat. Uskon vahvasti siihen, että se mitä tapahtuu, on tarkoitettu tapahtuvan. Olenkin huomannut olevani paljon onnellisempi, kun tunnen, että olen itse vastuussa onnellisuudestani ja siitä, miltä haluan oman elämäni näyttävän. Vaikka olenkin päätynyt samaan pisteeseen kuin 5 vuotta sitten lukiosta valmistuttuani enkä tiedä mitä haluan tulevaisuudelta, tiedän että minulla ei ole kiire tehdä minkäänlaista päätöstä.
Toivottavasti tämä pieni pohdiskeleva postaus antaa sinullekin itsevarmuutta ottaa ohjat omasta tulevaisuudestasi ja tehdä vaikeita päätöksiä, jotta saat tehdä elämässä sitä mitä oikeasti haluat. Olkoot kyse sitten koulusta, urasta tai vaikka parisuhteesta, on tärkeää, että olet onnellinen.
Rakkaudella, Venla
futuremrsw.com 
Yksi vastaus artikkeliiin “Miksi jätin koulun kesken?”