häät

Viikko ennen häitä

Halusin aloittaa hääpäivämme kertaamisen jo kauempaa, koska en ehtinyt enää kirjoittaa kuulumisia blogiin ennen häitä. Edeltävällä viikolla tapahtui todella paljon ja olimme todella kiireisiä. Joka päivälle oli suunniteltu jotain ohjelmaa ja aika tuntui loppuvan kesken. Olin stressaantunut, mutta onneksi kaikki saatiin hoidettua ajoissa. Tässä siis vielä tunnelmia häitä edeltävältä viikolta.

Maanantaina aamulla lähdin koekampaukseen ja -meikkiin todella epävarmoin fiiliksin. Minulla oli suunnitelma, mitä halusin, mutta en ollut siitä ihan varma. Alkuperäinen suunnitelma oli saada valtavan iso ja näyttävä kiharanuttura niin korkealle kuin mahdollista. Meikin suhteen halusin jotain dramaattista ja juhlavaa ja näytinkin muutaman kuvan etukäteen. Lopputulos oli kuitenkin täysin erilainen kuin olin kuvitellut ja lähdin kotiin epävarmana ja hieman stressaantuneena. Illan aikana mietin kaikkia mahdollisia asioita, mitä haluaisin kampauksessani ja meikissäni muutettavan. Lopullisesta häälookista tulikin täysin erilainen kuin koekampauksesta ja -meikistä. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Maanantaina pidimme illalla todella pitkän zoom-palaverin morsiusseurueeni kanssa. Kaikki muut paitsi kaaso Noora pääsi paikalle ja juttelimmekin pitkästi hääpäivän aikataulusta ja erityisesti minun toiveistani liittyen heidän juhlalookkiinsa ja tehtäviinsä hääpäivän aikana. Täytyy tässä välissä vielä kiittää tyttöjä valtavan hienosta paneutumisesta ja omistautuneisuudesta hääpäiväämme kohtaan. He osasivat kysyä kaikki oikeat kysymykset ja olivat riittävän perinpohjaisia, jotta jokainen heistä oli varmasti kartalla. He jopa kyselivät toiveistani korujen suhteen ja odottivat innolla, että pääsevät näkemään ja sovittamaan mekkoja.

Tiistaina vietimme lähes koko päivän Tampereella. Ensiksi ajoimme hakemaan hääpäivän paperituotteet Havu ja Helmi:ltä. Autoon oli meidän kolmen (minä, Samu ja Noora) lisäksi mahdutettava täysikokoinen vartalopeili, pienempi keskikokoinen peili ja muutama laatikollinen paperituotteita. Keskustasta ajoimme Lempäälään Annen Party&Deco -toimipisteeseen hakemaan vuokraamamme koristeet. Auto tuli aivan täyteen niitä ja hädin tuskin itse mahduimme kyytiin. Pyörähdimme lyhyesti Ideaparkissa hakemassa muutamia häätarvikkeita ja sitten suuntasimme kotiin.

Tiistai-ilta sujui mukavasti mani- ja pedikyyrissä Kamlai Beautyssa Siljan hoidettavana. Kuten jo aiemmin kerroin, olin saanut tämän ajan aivan viime tipassa, kun olin laittanut Siljalle viestiä, että tarvitsen vielä kynnet kuntoon ennen häitä. Silja oli minulle uusi tuttavuus, mutta pian juttelimme kuin vanhat ystävykset. Silja toteutti minulle toiveissani olleet rakennekynnet, joista tuli aivan upeat! Olin jo pitkään haaveillut rakennekynsistä, sillä tiesin että ne kestävät kaiken eikä minun tarvitsisi huolehtia kynsien katkeamisesta tai lakkauksen lohkeamisesta hääpäivänä. Heti ensimmäisellä kerralla jäin niihin koukkuun ja tällä viikolla olen menossa jo kolmatta kertaa laittamaan kynnet kuntoon.

Keskiviikon oli tarkoitus olla ns. tyhjä päivä eli viimeinen mahdollinen lepopäivä. Aamulla tein koekattauksen ja laitoimme siitä kuvat kartanolle, jotta he osaisivat toteuttaa visioni hääaamuna. Illaksi oli suunniteltu suihkussa käynti pitkän kaavan kautta. Tähän siis kuului sheivaus, kuorinta ja kosteutus, koska seuraavana päivänä oli luvassa suihkurusketus. Olin myös suunnitellut pakkaavani kaiken valmiiksi, koska tiesin jo valmiiksi torstain olevan kiireinen päivä. Keskiviikkokin tuntui kuitenkin vain täyttyvän tehtävistä.

Keskiviikkona kauan odottamamme morsiusneitojen mekot saapuivat. Kyseessä oli Heili Bridalin totteuttamat infinity-mekot, joihin päädyimme pitkän harkinnan jälkeen. Koronan, värivalinnan ja muiden sattumoiden jälkeen saimme mekot vasta viime tipassa. Tytöt halusivat heti tulla sovittamaan niitä, joten sovimme keskiviikkoillaksi sovittelutapaamisen. Samalla pidimme live-seurantaa skypen välityksellä, jotta kaikkien toivomat sidontamallit saatiin kokeiltua.

Tämän session päätteeksi jatkoimme Samun kanssa hääjuttujen järjestelyä. Siinä huomasimme sitten, että pöytäkartassamme on virhe. Virhe oli täysin meidän, koska olimme laittaneet nimilistat Havu ja Helmi:lle, jotka olivat kopioineet nimet suoraan niistä. Virhe oli siis istumajärjestyksessä, koska olimme tehneet niihin muutoksia jo paljon aiemmin ja unohtaneet muokata niitä Havu ja Helmi:n nimilistaan. Kyseessä oli kuitenkin vain meidän hääseurueemme istumajärjestyksestä, joten päätimme sen antaa olla. Olisi ollut isompi työ alkaa muokkaamaan peilille kirjoitettua järjestystä itse.

Keskiviikkoilta päättyi vielä siihen, että saimme tiedon, että yksi sulhaspojistamme ei pääsekään häihin ollenkaan. Näin ollen seuraava päivä alkoi tämän pommin selvittelyllä. Ja tästä eteenpäin asiat alkoivat hajota käsiin. Torstaista tuli kiireisin ja stressaavin päivä koko viikolla. Viime hetken ratkaisu oli, että siskoni ja kaasoni Nooran avopuoliso hyppääkin puikkoihin menetetyn sulhaspojan tilalle. Näin saisimme asiat rullaamaan edelleen samalla tahdilla. Päivän aikataulu vaikeutui, kun miesten pitikin lähteä sovittamaan sopivaa vuokrapukua uudelle lisäyksellemme.

Aamun ensimmäinen pysäkki oli Heidi Tuiskulla, kun lähdimme Nooran kanssa hakemaan häämekkoani. Mekon sovitus sujui ongelmitta, joten lähdimme mekko kainalossa seuraavaan kohteeseen. Toinen pysäkkimme oli Cosa Nostra Crew:n toimipaikassa, josta noudimme muutamat vuokrakalusteet auton kyytiin. Tämän jälkeen saimme viestin kirkkoesiintyjältämme, että hänellä on koronaepäily. Esiintyjämme oli käynyt testeissä, mutta niiden tulokset saataisiin vasta lauantaina. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa parasta. Lähdin ripsihuoltoon ja suihkurusketukseen jättäen Samun hoitamaan katastrofeja ja minimoimaan vahinkoja.

Hoitojen jälkeen kävin hakemassa itselleni uuden meikkivoiteen, sillä olin päättänyt, että haluan sen häämeikkini pohjaksi. Tarvitsin uuden sävyn, sillä suihkurusketus oli melko tumma. Pyrähdin myös nopeasti Tunnin Kuvassa ja vein sinne medaljongin, johon heidän oli määrä teettää vanhempieni hääkuva. Tämän jälkeen ehdin nopeasti käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen harjoitusillallista. Siinä välissä Samu ja bestmanimme Tuomas lähtivät hakemaan kaikkien vuokrapuvut Gasell GP:ltä kotiin. Vietimme harjoitusillallista Triplassa sijaitsevassa Fredde’s-ravintolassa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun perheemme pääsivät tapaamaan toisensa ja lähes kaikki hääseurueemme jäsenet olivat paikalla. Harjoitusillallinen olikin mielestäni yksi parhaimmista päätöksistämme, koska hetken ajan tuntui, että saimme vain levähtää ja viettää aikaa rakkaimpiemme ympäröimänä.

Perjantaiaamu oli todella aikainen, koska suuntanamme oli Mäntsälä. Tehtävänämme oli siis viedä kaikki mahdolliset koristeet juhlapaikalle jo edeltävänä päivänä, jotta kartanon väki voisi ne sijoitella lauantaiaamuna. Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä stressaantuneena suihkurusketuksestani. Väri oli pitänyt jättää yöksi kehittymään ja aikaisin aamulla pyöriessäni sängyssä huomasin värin olevan todella tumma. Kävin heti suihkussa ja koitin huolellisesti, mutta hankaamatta pestä karttavärin pois kaikkialta. Kun pääsin suihkusta ja katsoin peiliin, olin aivan kauhuissani. Väri oli liian tumma. Eikä sitä saisi mitenkään pois. Googletin heti kaikki keinot miten saisin suihkurusketuksen vaalenemaan varovasti. En uskaltanut alkaa kuorimaan ihoa, sillä se saattaisi johtaa epätasaiseen lopputulokseen. Ainut ohje, joka kuulosti vähänkään järkevältä, oli mennä kuumaan kylpyyn tai suihkuun. Niimpä päätin jättää ruskeuksen murehtimisen toistaiseksi ja katsoa illalla kylvyn jälkeen miltä se näyttäisi.

Kartanolla kaikki sujui ilman suurempia kommelluksia ja saimme myös valot ripustettua kattoon, mikä oli ollut suurin haasteemme. Mukana oli kaaso, bestman, toinen siskoni Milka ja vanhempani. Tässä vaiheessa osasin vielä suhtautua häihin suhteellisen rennosti, kun näin kaiken hoituvan juuri niin kuin pitikin. Taas saan kiittää ihanaa perhettäni, joka hoiti kaiken tarvittavan ohjeideni mukaisesti ja laittoi heti hihat heilumaan. Järjestimme kaiken tarvittavan valmiiksi, jotta kartanon väen työ olisi mahdollisimman vaivatonta lauantaina.

Kartanolta ajoimme lyhyen pysähdyksen jälkeen kirkkoharjoituksiin, jossa oli mukana koko hääseurue ja vanhempani. Juttelimme vihkiseremonian yksityiskohdista suntion kanssa ja harjoittelimme hetken kävelyä ja alttarilla seisomista. Annoin jokaiselle tarkat ohjeet ja varmistin, että kaikki ovat kartalla. Voin sanoa, että ei ole maailman helpoin tehtävä ohjata niin isoa porukkaa. Onneksi kaikki saatiin pakettiin ja pääsimme lopulta käymään kotona hakemassa tavarat.

Perjantain ja lauantain välisen yön vietimme siis Hotelli Kämpissä tyttöjen kanssa. Olin jo etukäteen pakannut tavarat ja harjoitusten jälkeen kävin hakemassa ne mukaan. Tässä vaiheessa oli aika sanoa hyvästit poikaystävälle, avopuolisolle ja kihlatulle. Seuraavan kerran näkisimme vasta alttarilla. Tottakai hetki oli tunteikas ja olin todella ahdistunut joutuessani eroamaan Samusta, joka oli koko hääsuunnittelun ajan ollut minulle tuki ja turva.

Kun pääsimme hotelliin ja saimme hetken aikaa levätä ja rauhoittua, ahdistus todella iski. En pystynyt rentoutumaan vaan mietin vain asioita, jotka oli vielä hoidettava. Olin henkisesti todella väsynyt, joten lopulta vain pillahdin itkuun. Aluksi tuntui, että itku ei loppuisi millään. Teki mieli vain lukittautua yksin hotellihuoneen vessaan itkemään koko loppuillaksi. Onneksi minulla oli tukenani ihania ystäviäni ja maailman paras kaaso, siskoni Noora. Hän lohdutti minua ja vakuutti hoitavansa kaiken tarvittavan. Lopulta sain itseni kasaan ja pääsimme kaupungille hoitamaan viime hetken menoja. Noora lähti hakemaan vuokraamaamme tila-autoa Samun kanssa ja me muut suuntasimme kaupungille.

Osa porukasta lähti hakemaan minulle Lushista kylpypommia sekä perjantai-illalle että häiden jälkeiselle aamulle, koska olin päättänyt ottaa kaiken irti hotellien tarjoamista kylpyammeista. Minä ja muutama muu lähti hakemaan Tunnin Kuvasta medaljonkia, jonka olin sinne jättänyt edellisenä päivänä. Kuvan kanssa oli ollut jotain sähläystä, sillä vielä samana aamuna olin saanut sähköpostia, että he eivät tee valokuvia medaljonkeihin, vaikka olin sopinut asiasta jo etukäteen kuvaamon kanssa. Kun kerroin heille tämän, sain hetken päästä ilmoituksen, että medaljonki oli noudettavissa. Loppujen lopuksi kuva ja medaljonki oli juuri täydellinen!

Illalla menimme syömään ja raasu kaasoni juoksi vielä asioilla siellä sun täällä eikä päässyt mukaamme. Palasimme hotellille tyytyväisinä ja minä ryhdyin heti laittamaan itselleni kylpyä. Toivoin hartaasti, että Googlen ehdotuksen mukaan kuuma vesi haalistaisi suihkurusketuksen väriä tasaisesti joka puolelta, joten vietin pienen tovin kylpyammessa lioten. Ja sehän toimi! Väri oli juuri sen verran pehmennyt ja vaalennut, että rusketus oli yhä tallella, mutta ei kuitenkaan liian tumma. Loppuilta kului vielä tyttöjen mekkojen sidontaa suunnitellessa ja pikkuasioiden järkkäilyssä. Olimme suunnitelleet kaikenlaista kivaa illaksi, mutta lopulta totesimme, että aikaisen herätyksen vuoksi oli fiksuinta mennä nukkumaan.

Viikko ennen häitä oli siis todella stressaava, kiireinen ja vaiheikas. Monet asiat tuntuivat menevän pieleen ja kaikki tuntui pistävän vastaan. Noiden vaiheiden jälkeen olen itse asiassa todella yllättynyt että hääpäivä oli niin sujuva. Ja pakko myöntää, että en olisi selvinnyt ilman Nooraa. Hän oli supernainen, jota ilman olisin jäänyt perjantaina vessaan itkemään ja perunut koko häät. Emme olisi myöskään saaneet paperitarvikkeita Tampereelta tai vuokrakalusteita Annelta tai Cosalta. Emme olisi myöskään saaneet noudettua hääpukuani. Ja lista vain jatkuu. Kaikki se, minkä Noora teki minun ja meidän vuoksemme, on syy siihen miksi hän on ansainnut mielestäni Vuoden Kaaso -palkinnon.

Rakkaudella, Venla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s