Nyt se on vihdoin täällä! Me päästään vihdoin muuttamaan meidän ensimmäiseen omaan asuntoon! Ostimme tämän asunnon jo 13 kuukautta sitten, kun koko kerrostalon rakentaminen oli vasta aluillaan. Odottaminen on tuntunut ajoittain jopa tuskalliselta, mutta koronan vuoksi aika on mennyt tavallista nopeammin (jotain hyvää siitäkin sentään). Torstaina saamme avaimet käteen ja viikonloppu kuluukin muuttohulinoissa.
Ostamamme asunto on kerrostalokolmio, joka sijaitsee rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Asunnossa on siis kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone, vaatehuone ja erillinen WC. Tilavuudeltaan se on 63,50 neliömetriä eli ihan sopiva kahdelle aikuiselle ja koiralle. Asuinalueeksi valitsimme Espoon Tapiolan, koska siinä tuntui olevan kaikki kohdillaan. Tapiolasta on metrolla lyhyt matka keskustaan sekä meidän molempien työpaikoille. Kerrostalo on rakentunut aivan Urheilupuiston metroaseman viereen, joten läheisyydestä löytyy myös paljon luontoa ja mukavia kävelyreittejä koirallemme Pepelle.


Saimme valita asuntoomme pintamateriaalit kuten lattiat ja keittiön kaapit tasoineen, mutta lisäksi aiomme tehdä pientä säätöä heti muuton yhteydessä. Kuluneen kuukauden aikana olemme selanneet läpi lukemattomia maalinäytteitä ja koittaneet valita värin, joka sopii sisustukseen ja on samalla ajaton. Makuuhuoneeseen rakennamme pysyvän tehosteseinän, joka toimii myös sängynpäätynä. Lisäksi ostimme asuntoon lähes kaikki uudet huonekalut, joten kasattavaa on melkoisesti.
Tavaroiden pakkaamisen vanhassa vuokra-asunnossamme aloitimme jo 1,5 kuukautta sitten kun haimme ensimmäiset banaanilaatikot lähi-Alepasta. Kuluneen 1,5 viikon aikana olemme myyneet lähes kaikki vanhat huonekalumme pois, joten voitte varmasti kuvitella millaisen kaaoksen keskellä elämme tällä hetkellä. Samalla päätin toteuttaa KonMari-metodia ja luopua kaikesta turhasta, joten pakkaamiseen on saatu vielä lisähaastetta. Onneksi nyt kun muuttoon on enää kolme päivää urakka alkaa olla loppusuoralla.


Kaikki tämä muuttohömppä on aiheuttanut minulle valtavasti stressiä. Kuten aina kaikessa, tavoitteeni on tehdä asunnosta täydellinen. Olen ahdistunut huonekalu- ja maalivalinnoista, pakkaamisesta, aikataulun suunnittelusta ja suunnitelmien toteutumisesta. Kaiken tämän päälle elämässä on ollut läjä muitakin haasteita esimerkiksi töiden kanssa. Viime viikolla tuntui että sietoraja oli ylitetty ja ns ”kattila kiehui yli”. Sain stressistä fyysisiä merkkeä, jotka näkyivät mm. paniikkikohtauksen kaltaisina oireina. Silloin tajusin, että nyt tarvitsen aikaa ja lepoa.
Siispä tämän viikon ajan keskityn meditointiin ja muuttourakan suhteen vain positiiviseen. Olen tehnyt päätöksen tietoisesti vähentää somen käyttöä tällä viikolla ja nauttia enemmän ulkoilmasta. Vanhempani tulevat pohjoisesta meille avuksi muuton kanssa, joten pääsen myös viettämään laatuaikaa perheen kesken. Ja oikeasti olen todella innoissani uudesta asunnosta ja sisustussuunnitelmasta, mutta en ole osannut antaa tälle innostukselle tilaa stressin vuoksi. Melko pian asunnon ostamisen jälkeen löysin sisustusmaailman uusimman trendin: japandi. Se on siis sekoitus skandinaavista ja japanilaista estetiikkaa. Mielestäni tässä sisustustyylissä näkyy molempien parhaat puolet ja se tuntuu todella omalta.

Halloween on myös tällä viikolla, mutta me pääsemme juhlistamaan sitä ystävien kesken vasta ensi viikolla. Syksy on lempivuodenaikani ja tänä vuonna se tuntuu menneen kokonaan ohitse tämän muuttohässäkän vuoksi. Olen siis jo aivan valmis jouluun, joka on ehdoton suosikkini kaikista juhlapyhistä. Luulenpa siis, että muuton jälkeen suunnistan joulukoristeostoksille, vaikka uskonkin vahvasti siihen, että joulukoristeet saa laittaa esille vasta joulukuun alussa. Samaan aikaan toivottavasti meidän tilaamamme uusi sohva saapuu ja saadaan vähän täytettä uuteen asuntoon. Olen opetellut jo hyväksymään sen, että asunto ei tule olemaan valmis vielä pitkään aikaan muuton jälkeenkään. Siksi lykkäämme tupareita ja tavoitteenamme on saada ne järjestettyä tammi-helmikuussa.

Jännittäviä juttuja siis tiedossa. Jaksamista kaikille syksyyn ja ihanaa loppuviikkoa!
Rakkaudella, Venla