Syyskiireitä ja sopeutumista

Tänään tuntuu siltä, että haluan vain kirjoittaa pitkän pohtivan kuulumispostauksen. Taidan olla hieman väsynyt ja palaudun vieläkin siitä, että kelloja piti kääntää taaksepäin. En ole vielä valmis talveen. Niimpä minusta ei saa tänään irti mitään järkevää, joten on aika kirjoittaa pohdintoja ja kuulumisia viimeaikaisista tapahtumista ja tulevasta.

Kuluneen viikon parhaat palat

Syksy on koittanut. Monella alkoi koulu viime viikolla ja teelajitelmat kaivetaan kaapeista esiin.  Kuluneen viikon aikana on tullut juotua jo kolme kuppia teetä. Syksy on lempivuodenaikani, sillä syksy on kaiken uuden aikaa. Monet ovat erehtyneet luulemaan, että se on kevät, mikä ei pidä paikkaansa ollenkaan. Viime viikolla tunsin itseni aikaansaavaksi ja energisemmäksi kuin pitkään aikaan. Olen valmis tekemään muutoksia elämässä. Suurin muutos on lienee se, että ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olin kuusivuotias, en käy koulua. Tämä ei toki vaikuta arkeeni vielä, sillä Samun koulu ei ole vielä alkanut. Viime viikko kului kuitenkin työhakemusten parissa ja kävin myös yhdessä työhaastattelussa. Onneksi arjessa on riittänyt muita ilonaiheita, jotta en huku täysin työhakemusten maailmaan.

Lyhyt elämänkerta ja viimeaikaiset kuulumiset

Synnyin Raahessa keväällä 1995. Kaikille tietämättömille tiedoksi: Raahe on Pohjois-Pohjanmaalla noin 75 km Oulusta. Olen siis asunut lähes koko elämäni Oulun seudulla lukuunottamatta opiskeluvuosiani Rovaniemellä ja kulunutta puolta vuotta. Opiskeluni kesti kolme vuotta Lapin yliopistossa, minkä jälkeen valmistuin taiteiden kandidaatiksi. Opiskeluni ensimmäisenä vuonna tapasin kihlattuni Samun. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jo lyhyen ajan jälkeen molemmat tiesimme, että "Se Oikea" oli löytynyt.